Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta



Deep Impact

Marko Ahonen




Ohjaus: Mimi Leder

Pääosissa: hyvin monta henkilöä

Kaikki suojiin, katastrofi uhkaa meitä jälleen kerran. Toissakesänä uhkana olivat avaruusolennot. Vuosi sitten pakenimme tulivuorenpurkauksia ja tämän vuoden teema on planeettamme uhkaava komeetta. Kesän ensimmäisen komeettaelokuvan on ohjannut Mimi Leder, jonka debyytti Rauhantekijä (Peacemaker) oli ihan kelpo toimintajännäri. Se ei ollut mitään erikoista, mutta kuitenkin hieman keskivertoa järkevämpi tekele lajissaan. Kun Deep Impactin taustavoimista löytyy mm. itse Steven Spielberg, on lupa odottaa suuria. Saatiin vähintään pieni pettymys.

Se kesällä Suomeen saapuva toinen komeettaleffa on muuten nimeltään Armageddon, mutta se poikkeaa tyyliltään täysin Deep Impactista. Armageddon on tyylipuhdasta macho-actionia, jossa kova jätkä Bruce Willis kovine miehistöineen saa tehtäväkseen räjäyttää planeettamme uhkaavan asteroidin pillunpäreiksi.

Juonen alusta loppuun tuntee jokainen, joka on nähnyt Deep Impactin tv-mainoksen tai trailerin, joten en tunne harrastavani tässä jutussa suuria spoilereita. Tyypilliseen tapaan mainos antaa luvan odottaa mahtipontista tehostepläjäystä, joka on silkkaa jytää alusta loppuun. Korostettakoon, että Deep Impact pyrkii realismiin ja että kyse on enemmänkin draamasta. Tieteellisistä faktoista noin 95 % on totta, mutta ne loput 5 % ärsyttävät asiantuntijaa sitäkin enemmän. Esimerkiksi avaruusalus laskeutuu komeetan pinnalle hieman turhan helposti.

Kaikki saa alunsa, kun teinipoika (Elijah Wood) havaitsee kaukoputkellaan komeetan. Tähtiharrastaja ottaa havainnostaan valokuvan ja lähettää sen alan tiedemiehelle. Hetken tietokonettaan näppäiltyään heebo päätyy siihen johtopäätökseen, että kyseessä on valtava komeetta, ja että se on törmäyskurssilla Maan kanssa. Mies säikähtää perusteellisesti, ottaa todisteet löydöstään mukaansa, hyppää autoonsa ja ajaa paniikissa kuolemaansa johtavan kolarin.

Tässä kohdin ihmettelin ensimmäistä kertaa. Juonen kannalta koko kolari on aivan turha ja irtonainen, mutta saatiinpahan valkokankaalle yksi komea räjähdys lisää muuten melko vähän toimintaa sisältävään leffaan. Seuraavaksi hypätään ajassa vuosi eteenpäin. Sinnikäs reportteri (Tea Leoni) saa selville totuuden: maailmanloppu on lähellä. Tosin hän ei tajua itsekään pitkään aikaan, mitä USA:n hallitus ja presidentti itse (Morgan Freeman) oikein salailee. Eli lähitulevaisuudessa USA:lla on musta presidentti, mikä on mukavan antirasistinen uutinen. Kansallisen edun nimissä nainen painostetaan olemaan hiljaa vielä pari päivää, jotta pressa voisi kertoa uutisen kerralla kaikille tv::n välityksellä.

Tässä kohtaa herää taas epäilys. Eli jos harrastelijanuorukainen löytää uuden komeetan pienoiskaukoputkellaan, niin tuskin kuluu kokonaista vuotta ilman, että joku muukin ei pysty samaan. Edes Salainen palvelu ei sentään pysty kätkemään kokonaista taivaankappaletta.

Mutta USA ja Venäjä ovat jo valmistautuneet ongelmaan. Matkaan lähetetään avaruusalus, jonka tehtävä on räjäyttää avaruuspallo atomeiksi atomipommeilla. Miehistöä johtaa Robert Duvallin tulkitsema veteraaniastronautti. Mukana on myös yksi venäjäinen mies, josta tehdään ilahduttavan kliseetön aito ihminen, jolla on jopa huumorintajua.

Lisäksi oleellisia henkilöitä juonen kannalta ovat juuri eronnut yksinäinen ikänainen (Vanesssa Redgrave) ja muutama ydinperhe. Ja onhan niitä päähenkilöitä paljon muitakin. Itse asiassa niin paljon, että kukaan hahmoista ei ehdi kasvaa välittämisen arvoiseksi. Yritys on ollut kunnianhimoinen, mutta lopputulos ei nouse sen tasolle. Käsikirjoitus on tylsä ja komeetan iskua odotellessa tulee aika pitkäksi monta kertaa.

Avaruusaluksessa tapahtuva jakso on leffan mielenkiintoisin. Siinä on jopa hieman jännitystä ja miehistö tuntuu ihmisiltä. Sinällään hassua: teknisin jakso on myös inhimillisin.

Hyvä esimerkki henkilöiden mitättömyydestä on tarinan teiniromanssi, joka hehkuu tulisia tunteita kuin jääpala. Ilmeisesti ideana on ollut yrittää Titanic Light -rakkaussuhdetta, mutta näiden kahden melko ärsyttävän nuorukaisen romanssi on yhtä kiinnostava kuin tiiliseinä.

Deep Impactin idea on olla järkevä ja realistinen katastrofielokuva. Mitä todella tapahtuisi, jos valtava komeetta todella uhkaisi meitä ja ihmiskunnan loppu näyttää saapuvan? Se on yksinkertainen mutta kiehtova kysymys. Idean mahdollisuudet jäävät paljolti käyttämättä. Komeetta havaitaan, komeettaa yritetään estää, komeetta törmää ja elämä jatkuu. Siinä se. Tuntuu, että me pääsimme aivan liian helpolla koko paskasta.

Mieleeni tuli Contact - ensimmäinen yhteys, joka myös pohti mielenkiintoista mutta kliseistä peruskysymystä, mutta teki sen paljon paremmin. Eli mitä tapahtuisi, jos todella saisimme koktaktin vieraaseen rotuun? Siis reaalitodellisuudessa, ei elokuvatodellisuudessa. Kaaoshan siitä syntyisi, mutta miten esim. uskonnolliset liikkeet reagoisivat? Mitä ihmiset olisivat valmiitä tekemään päästäkseen henkiinjäävien joukkoon? Näitä teemoja vain raapaistaan pinnalta. Käsikirjoittaja on ollut yksinkertaisesti laiska.

Tehosteet ovat kumman kaksijakoisia. Toisaalta hankalasti toteutettava painottomuus on ihan ok, mutta lähikuvat komeetasta ovat kuin Ed Wood Jr:n tehostekoulun tuotantoa. Mikään jättibudjetin projekti Deep Impact ei olekaan. Siihen on kulutettu noin $ 80 miljoonaa, kuten esim. Titanic tuli noin kolme kertaa kalliimmaksi. $ 100 miljoonaa käytetään nykyään jokaiseen vähänkin isompaan tehoste-elokuvaan.

Ei Deep Impact kamalaa roskaa ole. Se ei vain ole melkeinkään sitä, mitä se voisi olla, ja se ottaa usein enemmän päähän kuin rehellisesti ja yksinkertaisesti huono elokuva. Ainiin, tietenkin Deep Impact on sitä mieltä, että tämä planeetta on yhtä kuin Yhdysvallat.


Takaisin sivun alkuun