Keskiyön mato Ikaalisissa

Keskiyön mato Ikaalisissa

(Aikakoneesta 2/1991)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Raimo Nikkonen (toim.): Keskiyön mato Ikaalisissa -
Portin parhaita tieteisnovelleja
,
Ursa (Ursa SF 16), 1991, nidottu, ISBN 951-9269-57-6, 270 s.
Päällys Vesa Lempiäinen.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta)

Keskiyön mato Ikaalisissa koostuu parhaista Portissa julkaistuista kotimaisista novelleista. Mukana on kaikkiaan viideltätoista kirjoittajalta yhdeksäntoista melko hyvätasoista tarinaa. Silti kokoelmasta yllättäen on raakattu pois mm. Johanna Sinisalon, Ari Tervosen ja Eija Elon kynänjälkiä, tarkoituksellako? Heidän töitäänhän on julkaistu parissakin äskettäin ilmestyneessä kokoelmassa.

Toisaalta esimerkiksi julkaisun niminovelli "Keskiyön mato Ikaalisissa" on julkaistu hiljattain myös S. Albert Kivisen omassa kokoelmassa, joten sille on suotu ilo päästä kirjan kansiin kahdesti. Ei se mitään, "Keskiyön mato" sen varmasti ansaitseekin. Novelli on omistettu H.P. Lovecraftille ja noudattelee esikuvansa linjoja. Tarina on tietyllä tapaa lapsellinen, silti äärimmäisen kiehtova, jännittävä ja mukaansa tempaava. Tarina on sijoitettu Ikaalisiin ja paikalliset piirteet "Rolveenia" myöten tekevät siitä jollakin tapaa hauskemman. Kaiken kaikkiaan Kivisen novellissa on myös metkaa huumoria, jota Lovecraftin kirjoituksista saa hakea.

Kiehtovia olivat myös Boris Hurtan novellit "Pirunkirjojen kintereillä", "Kiviperkele" sekä "Aikaportti". Varsinkin jälkimmäinen toi mieleen lapsuudessa kerrotut kummitusjutut, joiden jälkeen ei uskaltanut mennä yksin vessaan, vaikka valot olivatkin päällä.

Muuten kokoelmaa voisi kuvailla sanalla tasainen. Ei loistavia älyllisiä leiskahduksia, muttei varsinaisia floppejakaan. Tarinat olivat varsin yksitasoisia, kevyitä ja inhimillisen mukavia, Olav Tirkkosen absurdeja ja naisvihamielisiä tarinoita lukuun ottamatta. Asioita voi tietysd käsitellä hyvin monella tavalla ja ehkä tällainen elämästä vieraannuttava ote henkii sitä, mitä parikymppisten nuorten miesten pään sisällä pyörii nykyään. Ei silti, Olav Tirkkonen on erittäin lahjakas kirjoittaja.

Osmo Ilmarin "Ilmetty Sir Lazarus" oli kokoelman hienostunein ja samalla hykerryttävän huvittava tarina. Samaten Ramon Pazin "Paikka ulottuvuudessa Q". Tämäntapaista pirullista herttaisuutta tapaa liian harvoin.

Kaikkia kokoelman kirjoittajia yhdisti tasaisen varma laatu. Jälki on teknisesti hyvää, joskaan mitään elämää suurempaa novelleissa ei ole saatu sanottua. Tietynlainen arvattavuus vallitsi usean kirjoittajan töissä, olkoonkin että osassa jutuista oli varmasti yritetty tuottaa yllätyksiä.

Virpi Kianta


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute