|
Norsunluuportti
Robert Holdstock: Norsunluuportti
(Gate of Ivory, Gate of Horn, 1997).
Karisto, 1999, sidottu,
ISBN 951-23-3863-7, 360 s.
Suom. Leena Peltonen.
Päällys Geoff Taylor.
|
Jokainen meistä on varmasti joskus nähnyt unen, joka on tuntunut niin
elävältä ja todelliselta, että vaikka sen maailma onkin ollut bisarri ja
tuntemiamme lainalaisuuksia noudattamaton, jää tunne ikäänkuin se maailma
olisi edelleenkin jossakin ohuen verhon takana - odottamassa
käsinkosketeltavana paluuta sinne.
Varmasti Robert Holdstock on kokenut saman. Hänen mytago-kirjoissaan
(ensimmäisenä Mythago Wood, 1984, suom. Alkumetsä, 1985) Ryhopen metsä on tuollainen unimaailma
- oikea vaikkakin käsittämätön, realistinen kaikessa surrealistisuudessaan.
Tutuksi mytagometsän tekee sen olemus ihmisten yhteisen alitajunnan kotina
ja seikkailukenttänä, missä satujen ja eeposten fragmentit kulkevat,
etsivät, löytävät, syövät, juovat, rakastavat ja vihaavat tietämättä itse
olevansa projektioita meidän tiedostamattomastamme.
Uusimmassa suomennetussa romaanissaan Norsunluuportti (Gate of
Ivory, Gate of Horn, 1997) Holdstock on kehittänyt mytagometsäänsä edelleen kohti
vaikuttavampia ja vaikuttavampia sfäärejä. Päähenkilö - Christian Huxley -
ei ole myyttimaailman sivustakatsoja, vaan varsin toimiva subjekti, joka
kirjassa edustaa Manalasta rakastettuaan noutavaa Orfeusta. Muutenkin kirja
on kuin myyttisten rakenteiden oppiteos: esimerkiksi semiootikko A.J.
Greimasin myyttinen aktanttimalli toteutuu pikkupiirteitään myöten.
Mytagometsään höyrähtänyt isä ja väkivaltaisen traagisesti kuollut äiti
ovat kumpikin omilla tavoillaan poikansa matkaan lähettäjiä, Christian
kohtaa matkallaan niin klassiset avustajansa kuin vastustajansakin ja
palauttaa viimein kadotetun objektin - joka tietenkin symboloi laajempia
ulottuvaisuuksia - sen vastaanottajalle, tosin lukijankin yllättävällä
tavalla.
Norsunluuportti on jo niin pitkälle vietyä myyttien maailman
tarkastelua, että Holdstockilla on ollut varaa jopa hieman leikitellä
lukijan kanssa. Tarina aivan vilisee tuttuja tai ainakin unenomaisen
kiehtovalla tavalla 'melkein' tuttuja viittauksia. Välillä olemme
väkivaltaisessa mutta hahmoltaan tunnistettavassa Grimmin sadussa, välillä
aivan varmasti Kalevalassa (mutta emme siinä kohdassa, missä Väinämöinen
mainitaan), niin Arthur kuin antiikin tarustokin kurkistelee härnäten
sieltä täältä ja erityisesti nimikkeistössä on välillä jotakin melkein
hämäävän tolkienilaista. Mutta hurjinta ja surrealistisinta tarinaa
Kylhukista ja Olwenista luulin ilman muuta Holdstockin tunnetusti erittäin
omaperäisen ja tuotteliaan mielikuvituksen hedelmäksi, ennenkuin luin
kirjan jälkisanat - ja totta vieköön, kelttiläisestä Mabinogion-
tarusta (never heard!) on tämäkin aihelma kotoisin.
Norsunluuportin tunnelma on välillä aivan ylittämätön. Ryhopen
mytagometsän äänet, hajut ja säätilat on tavoitettu niin realistisina, että
vaikka vuodenajat lipuvat ohitse yhtä nopeasti ja sulavasti kuin pilvet
varjostavat tuulisena päivänä aurinkoa ja Christianin ja hänen tovereidensa
saattueen kintereillä vaeltaa legioona tyytymättömiä aaveita, tarinassa on
järkyttävää todentuntua. Efektiä lisää osaltaan Holdstockin kompakti ja
eurooppalainen (siis ei leimallisesti amerikkalainen) tapa kertoa: hän
luottaa lukijan omiinkin havaintoihin eikä tarjoile kaikkea valmiiksi
sulatettuna eikä tyrkytä oivalluksia.
Vaikka jokaisella Holdstockin mytago-kirjalla onkin selvä oma
persoonallisuutensa ja oma viestinsä, saattaa olla, että kohta tämä pajatso
alkaa tyhjetä - jonkinlaista pientä toiston makua aikaisempiin kirjoihin
nähden voi olla havaitsevinaan. Toisaalta mytagojen maailma on sellainen
aarreaitta, että toistosta tai vanhan kertauksesta ei kannata puhua, ei
ainakaan jos vertaa tätä tuotantoa eräisiinkin loputtomasti tismalleen
samoja asioita vällääviin sataosaisiin seikkailufantasiaeepoksiin.
On ollut varmaan vaikeata kääntää Holdstockin kieltä, joka
sekoittaa arkaaista ja ylevää ilmaisua arkiseen ja yleiseen. Mielestäni
Leena Peltonen on onnistunut urakassa loistavasti.
Johanna Sinisalo
Robert Holdstock: Keskeneräisen uran kertomuksia
Leena Peltonen: Metsien mies (artikkeli kirjoittajan kotisivuilla)
Johanna Sinisalo: Robert Holdstock puhuu (haastattelu)
Robert Holdstock -linkkejä
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
