|
Hal Clement puhuu
Tapani Ronni
Hal Clement (varsinaiselta nimeltään Harry Clement Stubbs, s. 1922) on yksi luonnontieteellisen science fictionin suuria nimiä ja monien nykyisten hard core -kirjailijoiden esikuva. Hänelle myönnettiin Nebula-palkinto vuonna 1998 elämäntyöstä tieteiskirjallisuuden alalla (Grand Master Award for Lifetime Achievement). Hänen tuotantonsa ansiot eivät ole ihmiskuvauksessa vaan vankasti tieteeseen pohjautuvissa ideoissa. Clementin tuotannosta tunnetaan Suomessa parhaiten romaani Mission of Gravity (suom. Painovoima 700, Ursa 1983) jossa muukalaiset ja ihmiset kamppailevat Mesklin-planeetalla äärimmäisiä olosuhteita vastaan. Mesklin on voimakkaasti litistynyt jättiläisplaneetta, jonka painovoima on päiväntasaajalla 3 g ja navoilla 700 g. Tarinan varsinaisia sankareita eivät kuitenkaan ole ihmiset vaan sitkeät ja urhoolliset meskliniläiset.
Minulla oli tilaisuus tavata Hal Clement henkilökohtaisesti Anaheimissa elokuussa 1999 NASFIC-conissa. NASFIC (North American Science Fiction Convention) järjestetään USA:ssa niinä vuosina kun WorldCon pidetään Pohjois-Amerikan ulkopuolella.
Clement piti hauskan ja mieleenpainuvan luennon aiheesta "mitä ei saa nykyisin tehdä hard core -science fictionissa." Yhtenä esimerkkinä oli Edgar Rice Burroughsin Pellucidar-sarja. Pellucidarin voi toki ottaa pelkkänä fantasiamaailmana, mutta Clement käsitteli sitä tieteiskirjallisuuden kriteerein ja pani merkille erilaisia mahdottomuuksia kuivan terävään tyyliinsä. Hänen laskelmiensa mukaan Pellucidaria (eli onttoa maapalloa) varten tarvittaisiin maankuori jonka tiheys olisi titaanin luokkaa. Pellucidarin taivaalla paistavalle auringolle (joka siis sijaitsee maapallon keskipisteessä) Clement ei ole loytänyt yhtään kelvollista selitystä.
Aloitin haastattelun tiedustelemalla miten kirjailijan ura alkoi. "Minä aloitin kirjoittamisen 18-vuotiaana, kun löysin liikaa tieteellisiä virheitä sen aikaisesta scifistä", kirjailija muistelee. "Ensimmäinen julkaistu novellini oli nimeltään Proof ja se julkaistiin 1942. En ollut aktiivinen sen aikaisessa fandomissa mutta tuon novellin jälkeen fanit löysivät minut. Tutustuin bostonilaisen Stranger Clubin jäseniin ja sittemmin ystävystyin Isaac Asimovin kanssa. Aloin vierailla coneissa joissa tutustuin mm. Jack Williamsoniin, Arthur C. Clarkeen ja L. Sprague De Campiin."
Clementin viehtymys luonnontieteisiin vei hänet opiskelemaan astronomiaa ja kemiaa, mutta hän ei kuitenkaan ryhtynyt ammattitutkijaksi. Hän toimi lukion lehtorina neljä vuosikymmentä ja jäi eläkkeelle vuonna 1985.
 "Palvelin toisen maailmansodan aikana ilmavoimissa mutta en ollut mitenkään mukana Manhattan-projektissa", Clement toteaa. "Siihen aikaan atomipommi oli kyllä tieteiskirjallisuudessa esillä. Kerran hallituksen agentit tekivät ratsian Astounding Science Fiction lehden toimitukseen, koska sen julkaisemassa Cleve Cartmillin novellissa Deadline (1944) oli kuvattu atomipommi. John Campbell tokaisi vierailleen etta jos lehti alkaisi äkkiä sensuroimaan kaikkia atomiaiheisia juttuja, se vasta epäilyttävää olisi."
Miten kirjailija sitten rakentaa teoksensa? "Minä panen suuren painon huolellisesti tutkittuihin yksityiskohtiin", Clement selittää. "Nykyisin on helpompaa rakentaa matemaattisia malleja vieraista planeetoista kun on tietokoneet käytössä. Kirjoittaessani Mission of Gravitya 1950-luvulla laskin kaikki parametrit laskutikulla! Myöhemmin joukko MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) opiskelijoita mallitti Mesklin-planeetan uudestaan isolla tietokoneella. Sain heiltä ystävällisen viestin, jossa kerrottiin että planeetan pitäisi olla litteämpi kuin olin sen kuvannut, lähinnä kiekonheittäjän kiekon muotoinen. Tällainen maailma on toki epätodennäköinen mutta ei mahdoton. Tosin jos se pyörisi vähääkään nopeammin se hajoaisi kappaleiksi."
Mitä vinkkejä vanha konkari haluaisi antaa aloitteleville luonnontieteellisen tieteiskirjallisuuden kirjoittajille? "Oleellista on tietenkin että hallitsee paljon taustatietoa", Clement neuvoo. "Yliopisto-opinnoista on hyötyä, mutta on toki mahdollista myös opiskella asioita omin päin. Jos idea vaatii paljon taustatyötä, on aina mahdollista tehdä yhteistyötä todellisten asiantuntijoiden kanssa."
"Ennen vanhaan ei ollut kilpailua niin paljon kuin nykyisin", kirjailija muistelee. "Nykyisin on paljon hyviä hard core kirjailijoita, itse pidän mm. Greg Bearin teoksista. Mielestäni hyvin kirjoitetussa tieteistarinassa tieteellisiä elementtejä käytetään oikein, jos niiden avulla ratkaistaan jokin oleellinen ongelma. Iso osa nykyisestä scifistä ei oikein täytä tätä kriteeriä, mutta eri tyylilajien kesken ei ole selkeitä rajoja. Mielestäni raja menee siinä ettei varsinaisessa sf:ssa voi olla yliluonnollisia elementtejä."
 Vielako Clement on kirjailijana aktiivinen? "Kyllä minä edelleen kirjoitan", vanha konkari toteaa. "Viimeisin romaanini on nimeltään Half-Life, ja se käsittelee tutkimusmatkaa Titanille, Saturnuksen kuulle. Titan on mielestäni yksi mielenkiintoisimpia kuita koko aurinkokunnassa, ja Titan ja Europa ovat kaikista aurinkokunnan taivaankappaleista parhaat veikkaukset elämän tyyssijoiksi. Marsin pinnan alla voi hyvinkin olla mikrobeja mutta tätä on vaikea arvioida."
Millaista elämää sitten voi kuvitella, jos haluaa pysytellä hard coren piirissä? "Elämän on perustuttava nesteeseen", Clement rajoittaa. "Kiinteä ja kaasumainen olomuoto eivät voi olla perustana elämälle siten kuin minä sen ymmärrän. Toisaalta elämän ei tarvitse perustua veteen, siihen kelpaa yhtä hyvin nestemäinen ammoniakki. Periaatteessa myös polaarittomat nesteet kuten metaani voivat toimia liuottimina biokemiallisia reaktioita varten. Esimerkiksi Jupiterin ja Saturnuksen kaasukehässä voi hyvinkin olla elämää."
Onko kirjailijalla tarkoitus vielä joskus palata Mesklin-planeetalle? "En usko ellen saa todella hyvää tarinan ideaa", Clement toteaa. "Romaani Star Light oli Mission of Gravityn ainoa jatko-osa."
Kiitos haastattelusta, Hal Clement!
Hal Clementin kaunokirjallisen tuotannon esittely
Hal Clement -bibliografia
Hal Clement -linkkejä
Takaisin sivun alkuun
|
