Hal Clement
Juhani Hinkkanen
Tämä teksti on laajennettu versio omakustannelehteni Uusia Maailmoja numerossa 2 marraskuussa 1983 ilmestyneestä artikkelista.
Harry Clement Stubbs tai Hal Clement, jolla nimellä hänet science fictionin piirissä tunnetaan, on niitä kirjailijoita, jotka Larry Nivenin ja Poul Andersonin ohella tulevat ensiksi mieleen puhuttaessa ns. kovasta tieteiskirjallisuudesta. Kovalla tieteiskirjallisuudella tarkoitan tässä perinteistä science fictionia, kirjallisuutta, jonka lähtökohtina ovat teknologian ja luonnontieteiden, erityisesti fysiikan ja tähtitieteen saavutukset ja tulevaisuudennäkymät.
Vuonna 1922 syntynyt Clement aloitti kirjoittamisen 1940-luvun alussa opiskellessaan tähtitiedettä Harvardin yliopistossa. Ensimmäiset julkaisut olivat tähtitieteellisiä artikkeleita Harvardin observatorion lehdessä Sky and Telescope hänen omalla nimellään mutta vuonna 1942 hän onnistui myymään novellin Proof John W. Campbellin toimittamalle Astounding Science Fiction -ehdelle. Clement pelkäsi observatorion henkilökunnan loukkaantuvan siitä, että yksi heidän arvostetun laitoksensa opiskelijoista haaskasi aikaansa johonkin niin ala-arvoiseen kuin science fictioniin, ja niinpä hän päätti käyttää etunimistään muodostamaansa salanimeä. Hänen huolensa osoittautuivat pian turhiksi. Kävi ilmi, että observatorion johtaja tohtori Harlow Shapley oli itse innokas tieteiskirjallisuuden lukija ja oli yrittänyt kirjoittaakin sitä. Tässä vaiheessa oli nimi Clement kuitenkin jo tulossa tunnetuksi, joten hän päätti käyttää sitä jatkossakin.
 Hal Clementiltä ilmestyi 1940-luvun kuluessa toistakymmentä novellia ja vuonna 1949 jatkosarjana Astounding-lehdessä ensimmäinen romaani Needle (kirjana 1950, varhaisissa taskukirjapainoksissa nimellä From Outer Space), joka on edelleen pari vuotta myöhemmän Mission of Gravityn ohella hänen suosituin teoksensa. Se on tarina ameebamaisesta avaruusvieraasta, joka elää symbioottina jonkun sopivan isäntäeläimen sisällä. Kaksi näistä vieraista, rikollinen ja tätä takaa-ajava poliisi, tekevät pakkolaskun maahan, jolloin molempien isäntäeläimet kuolevat ja he joutuvat etsimään uudet. Poliisi valitsee nuoren pojan, jonka kanssa hän ryhtyy jäljittämään rikollista. Ongelmana on se, että he eivät tiedä keneen kaikista mahdollisista isännistä takaa-ajettu on asettunut. Needle on tosiasiassa nuortenkirja vaikka sitä ei ole sellaisena koskaan markkinoitu ja siitä löytyy myös dekkarin piirteitä.
 Todellisen oman elementtinsä Clement kuitenkin tavoitti vasta toisessa romaanissaan nimeltä Iceworld (jatkosarja 1951, kirjana 1953). Se kertoo ensimmäisestä kohtaamisesta muukalaisten kanssa planeetalla, joka on niin kylmä, että jopa vesi esiintyy nestemäisenä ja elintärkeä rikki on kiinteää. Kuten edellisestä ehkä voi päätellä, on tarina kerrottu hiukan epätavallisesta näkökulmasta, ja Clement tulikin pian tunnetuksi outojen maailmojen ja niiden vielä oudompien asukkaiden tieteellisen tarkkana kuvaajana. On kuitenkin muistettava, että hänen muukalaisensa ovat muukalaisia vain ulkoiselta olemukseltaan. Oudon kuoren alta löytyy aina ihminen inhimillisine hyveineen ja paheineen.
Eräässä haastattelussa vuonna 1980 (Starship, Spring 1980) Clement on sanonut: "Aina kun kuulen jonkun käyttävän sanaa 'tietenkin', alan heti pohtia miten asiat olisivat, jos tuo 'tietenkin' ei olisi totta. Näin syntyi myös oma suosikkinin, Mission of Gravity." Se 'tietenkin' oli tässä tapauksessa tosiasia(?), että tietyn planeetan painovoima on suunnilleen sama kaikkialla sen pinnalla. Tämä yllytti Clementin suunnittelemaan planeetta Mesklinin, jonka painovoima vaihtelee 3:sta 700:aan G:hen siirryttäessä päiväntasaajalta navoille. Mission of Gravity (jatkosarja 1953, kirjana 1954) on Clementin teoksista kuuluisin ja tuli myös suomenkielisten lukijoiden ulottuville Ursan julkaistua sen Veikko Rekusen suomennoksena vuonna 1983 nimellä Painovoima 700. Tähän laitokseen sisältyy vielä Clementin erinomainen artikkeli Mesklinin fysiikasta, nimeltään Karusellimaailma ja Jari Koposen asiantunteva esipuhe (tämä oma artikkelini ja Koposen esipuhe on kirjoitettu kutakuinkin samanaikaisesti, emme aloittaessamme tienneet olevamme samalla asialla).
Clementin seuraavan teoksen, nuortenkirjan The Ranger Boys in Space (1956) vaiheista en tiedä paljoakaan. Clement on kuitenkin kirjoittanut yhden kirjan, jonka hän omien sanojensa mukaan toivoisi kaikkien unohtavan. Hän ei mainitse sen nimeä mutta olettaisin hänen tarkoittavan juuri tätä teosta. Hän sanoo tehneensä sen tilaustyönä kustantajalle, joka heti kirjan ilmestyttyä meni nurin.
  
Romaanit Cycle of Fire (1957) ja Close to Critical (jatkosarja 1958, kirjana 1964) jatkoivat Clementin aikaisempien teosten teemoja mutta eivät tuoneet niihin mitään olennaisesti uutta. Molemmat kuvaavat ihmisiä ja muukalaisia yhteistoiminnassa oudoilla planeetoilla ja, kuten Clementillä aina, ovat tapahtumaympäristö ja ideat henkilökuvausta tärkeämpiä. Hän onkin kertonut aloittavansa romaanin luomisen aina taustoista, tapahtumapaikan fysikaalisista olosuhteista. Henkilöt ja juoni tulevat myöhemmin. Molemmat mainitut teokset ovat joka tapauksessa taattua Clement-laatua ja miellyttänevät kaikkia, jotka pitivät Mission of Gravitysta.
 Vuonna 1967 julkaisi Clement lehdessä The Worlds of If romaanin Ocean on Top (kirjana 1973). Sen syntyhistoria poikkesi tavanomaisesta. Annamme hänen itsensä kertoa: "Hän (lehteä toimittanut Frederik Pohl) oli ostanut vedenalaista maisemaa esittävän maalauksen, jossa oli taustalla suuri kuvun peittämä kaupunki ja etualalla kaksi sukeltajaa, joista nousi kuplia ylöspäin. Hän lähetti minulle maalauksesta valokuvan, johon hän oli punakynällä ympäröinyt sukeltajat, ja sanoi haluavansa painaa vain tämän osan kuvasta ja ylösalaisin, siten että kuplat näyttäisivät menevän alaspäin". Pohl pyysi Clementiä kirjoittamaan kuvaan sopivan novellin. Clement, jolla oli kahden viikon loma edessä, lupasi yrittää mutta pyydetty novelli kasvoi kirjoittaessa romaaniksi, joka onneksi silti kelpasi Pohlille. Ocean on Top ei kuulu Clementin omiin suosikkeihin eivätkä kirjakustantajatkaan kiinnostuneet siitä ennen kuin vasta kuusi vuotta myöhemmin, jolloin DAW Books julkaisi sen taskukirjapainoksena.
 Mission of Gravityn meskliniitit palasivat vuonna 1970 Analog-lehden jatkoromaanissa Starlight (kirjana 1971), joka oli eräänlainen jatko myös tarinalle Close to Critical. Teos luetaan Clementin parhaisiin ja palkinnee perinteisen hardcore-tieteiskirjallisuuden ystävät runsain mitoin, ainakin mitä tulee ankaraan fysiikalla spekulointiin. Se vain valitettavasti on, kuten moni muukin Clementin teos, vaikeasti hankittava, koska painokset ovat loppuneet aikaa sitten eikä uusia ole otettu.
Seuraava teos Left of Africa on kuriositeetti Clementin tuotannossa. Se on historiallinen romaani ja nuortenkirja foinikialaisesta orjasta, joka joutuu mukaan faarao Nekhon vuoden 600 vaiheilla eKr varustamalle Afrikan ympäripurjehdukselle. Tämän kirjan vaiheista en tiedä mitään. Kustantajaksi on merkitty The Aurian Society Press ja teos on varsin amatöörimäistä työtä sekä ulkoasultaan että taitoltaan.
Myös Needle sai 1970-luvulla jatko-osan. Eräs Clementin hyvä ystävä kyseli jatkuvasti milloin hän kirjoittaa jatkoa ensimmäiselle romaanilleen ja kerran hän vastasi: "Sitten kun sinä lopetat tupakoinnin." Vuoden 1976 vaiheilla he tapasivat taas eräässä sf-kongressissa ja tämä ystävä ilmoitti lopettaneensa polttamisen ja odottavansa Clementin täyttävän oman puolensa sopimuksesta. Clement oli jo unohtanut koko asian mutta ei halunut tuottaa pettymystä vanhalle ystävälle ja vastasi: "OK, minä teen sen". Hän aloittikin mutta kyllästyi pian ja työ jäi sikseen. Vähän myöhemmin toisessa kongressissa hän kertoi tapauksesta ja kuulijoiden joukossa sattui olemaan Ballantinen sf-toimittaja Judy-Lynn Del Rey. Hän sai Clementin pistämään nimensä kustannussopimukseen ja näin motivoituna hän viimeisteli teoksen. Se sai nimekseen Through the Eye of a Needle ja julkaistiin vuonna 1978.
  
Hal Clementin seuraava romaani oli The Nitrogen Fix (1980), jossa ekokatastrofi on tehnyt lopun suurimmasta osasta ihmiskuntaa ja eloonjääneiden aika kuluu pelkkään hengissäpysymiseen. Mukana on Clementin tapaan muutamia kiinnostavia muukalaisia ja henkilökuvaus on parempaa kuin hänellä yleensä. Tätä kirjaa mainostettiin aikanaan Clementin parhaana teoksena sitten Mission of Gravityn. Lieneekö totta, sitä en tiedä kun en ole lukenut, mutta jotkut kriitikot pitivät tarinan tieteellistä pohjaa hatarana mikä olisi kovin poikkeuksellista Clementille.
 Clementin tuotanto käsittää myös nelisenkymmentä novellia. Lukemieni näytteiden pohjalta minusta kuitenkin tuntuu, että novelli ei ole hänen luonnollinen ilmaisumuotonsa. Hän tarvitsee tilaa juonenkehittelylle, novellimittaisina hänen juttunsa tahtovat jäädä kovin luurankomaisiksi. Hänen novellejaan on koottu teoksiin Natives of Space (1965), Small Changes (1969, pokkaripainos nimellä Space Lash), The Best of Hal Clement (1979) ja Intuit (1987). Hänen viimeisin romaaninsa Half Life (1999) on lisäksi koostettu neljästä pitkästä novellista. Näiden kokoelmien sisällössä on huomattavia päällekkäisyyksiä. Yksityiskohtainen selvitys kunkin kokoelman sisällöstä ja yksittäisten novellien sijoittumisesta eri kokoelmiin on löydettävissä Hal Clement bibliografiastamme.
Hal Clement ei ole koskaan ollut kovin tuottelias kirjoittaja. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana hän on julkaissut vain kolme uutta materiaalia sisältävää teosta. Niistä ensimmäinen, romaani Still River (1987), on selvää kulta-ajan Clementiä: outo planeetta, outo ympäristö, oudot alienit, kaikki hyvin vakuuttavasti kuvattuja mitä tulee luonnontieteellisiin tosiasioihin ja niiden pohjalta lähtevään spekulaatioon. Henkilökuvauksessa teos sen sijaan jää jopa jälkeen hänen varhaisista klassikoistaan, mutta toisaalta, älyllisen spekulaation vuoksi Clementiä luetaan, ei niinkään kaunokirjallisten arvojen.
Seuraava romaani Fossil (1993) kuuluu Isaac Asimovin ideoille pohjautuvaan Isaac's Universe -sarjaan, johon lisäksi lukeutuu kolme Martin H. Greenbergin toimittamaa antologiaa. Clementin uusin kokonaan hänen omille ideoilleen pohjautuva teos on romaani Half Life. Kuten edellistä, en tätäkään ole toistaiseksi lukenut mutta SF Sitella julkaistun arvostelun mukaan se pitää vallan erinomaisesti pintansa hardcore-tieteiskirjallisuutena ja suorastaan edellyttää lukijaltaan kohtuullista luonnontieteellistä tietämystä.
 Hal Clement ei ole tähänastisen uransa aikana juuri palkintoja voittanut kunnes Science Fiction Writers of America myönsi hänelle Grand Master Awardin tämänvuotisten (1999) Nebula-palkintojen yhteydessä. Tätä ennen hän oli tosin saanut vuonna 1996 jaetun retrospektiivisen Hugo-palkinnon novellista Uncommon Sense (1946). Hän on aina ollut tavattoman arvostettu kollegojensa keskuudessa, joten voisi sanoa, että oli jo aikakin. Häntä kohtaan tunnetusta kunnioituksesta on osoituksena myös New England Science Fiction Associationin laatuisassa julkaisusarjassa aloitettu kolmiosaiseksi kaavailtu The Essential Hal Clement -sarja, jonka ensimmäinen voluumi Trio for Slide Rule & Typewriter (1999) on jo saatavilla. Tämä ensimmäinen osa käsittää romaanit Needle, Iceworld ja Close to Critical. Seuraavat osat ovat nimiltään Music of Many Spheres: The Selected Short Science Fiction and Articles of Hal Clement ja Variations on a Theme by Sir Isaac Newton: The Mesklin Writings of Hal Clement. Niiden ilmestymisajankohdista minulla ei ole mitään tietoja.
Kerrottakoon vielä lopuksi, että Clement on myös amatööritaiteilija. Hän on maalannut parisataa taulua astronomisista aiheista ja signeeraa ne nimellä George Richards. Tämän salanimen hän omaksui koska halusi saada teoksensa hyväksytyksi niiden omilla ehdoilla eikä hänen kuuluisamman pseudonyyminsä siivellä. Hän ilmoitti parikymmentä vuotta sitten tekevänsä mielellään kansikuvan johonkin kirjaansa, jos vain joku kustantaja niin haluaisi mutta vasta The Essential Hal Clement -sarjan julkaisija NESFA Press tarttui tarjoukseen ja niinpä sarjan kaikissa osissa tulee olemaan Clementin omat kansikuvat.
Lähteet
Tämän artikkelin alkuperäinen versio Uusia maailmoja -lehdessä perustui pääasiassa Hal Clementin haastatteluihin lerhdissä Amazing Science Fiction, March 1977, ja Starship, Spring 1980. Lisäksi kokosin hajatietoja erilaisista standardihakuteoksista kuten Peter Nicholsin The Encyclopedia of Science Fictionista (1979) ja Neil Barronin Anatomy of Wonderista (second edition, 1981) sekä lukuisista kirja-arvosteluista eri lähteissä ja luin tuolloin hallussani olleet Clementin teokset. Nyttemmin olen käyttänyt hyväkseni myös Encyclopedian täydennettyä laitosta (1993) ja sekalaisia internetin tietolähteitä.
Hal Clement puhuu
Hal Clement -bibliografia
Hal Clement -linkkejä
Takaisin sivun alkuun
|
