Kaikkiruokaisen päiväkirjasta -
marraskuu 1999
Hyvissä merkeissä aloitetun päiväkirjan ilmestymistahti sen kuin harvenee. Tätä marraskuun päiväkirjaa olen aloittamassa kuun puolivälissä, miten käynee.
Juhani Hinkkanen
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
14. marraskuuta - 24. marraskuuta
14. marraskuuta 1999
 Kuukausi takaperin pohdiskelin Vaakkolammin puistosta löytyneitä todisteita alienien mahdollisesta visitaatiosta. Nyt ovat todisteet nähtävillä oheisessa valokuvassa. Kysyn siis: mitä nämä häkkyrät ovat? Ne on numeroitu ja niitä on paljon. Jos ne ovat maanpäällistä tekoa niin mihin niitä käytetään. Harrastaako paikallinen asujamisto massa-s/m-akteja joissa heidät kahlehditaan ja heitä ruoskitaan? Onko kukaan ilmoittanut Johan af Grahnille?? Mitä viranomaiset aikovat tehdä asian johdosta??? Olen hämmästynyt ja huolissani. Muuan paikallislehti väitti joku viikko sitten että kaikella olisi jotain tekemistä frisbeen heittämisen kanssa mutta selitys on aivan liian mundaani ollakseen totta. Jos tiedätte totuuden niin kertokaa jotta voin nukkua yöni rauhassa.
Mennäkseni takaisin maallisiin, hallussamme on Boris Hurtan artikkeli Sigurd Wettenhovi-Aspasta ja Wettenhovi-Aspan teos Kalevala ja Egypti, josta julkaisemme kuvitetun esittelyn kunhan saamme Hurtan nettikelpoiseksi. Hurtan juttu on ollut käsillä jo varsin pitkään sillä se oli alunperin tarkoitettu lopulta julkaisematta jääneeseen Huu-haa Aikalisään ja muitakin ko. julkaisua varten ideoituja juttuja saattaa lopulta rantautua Aikakoneeseen. Mutta Aikakonettahan toimittavat skeptikot? Nimenomaan, olemme tavattoman huvitettuja huu-haasta ja toivomme huvittavamme muitakin (ja suututtavamme?).
Lienee yleisesti tunnettua, että tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden lukijat ovat tosiasiassa saatananpalvojien asialla, pukeutuvat mustiin, käyvät vapaa-aikoinaan kaatelemassa hautakiviä lähihautausmailla ja piirtelemässä pentagrammeja sunmuita symboleja kunnon kristittyjen kauhisteltavaksi milloin eivät ole juoksemassa ympäri metsiä ja mantuja hassuissa naamiaispuvuissa miekat tanassa tai, mikä vaarallisinta, lukemassa Tolkienia. Tämä kaikki on totta. Meillä on siitä kiistaton todiste. Tarkoitan tällä Tähtivaeltajan numeroa 3/1999, se on lähes kokonaan omistettu Saatanalle.
Joo, kyseessä on oikein mainio kooste faktaa vanhan herran vaiheista kirjallisuudessa, sarjakuvassa, elokuvassa ja todellisuudessa (tai pikemminkin asianharrastajien mielikuvituksessa). Tästä pimeän tiedon mainiosta runsaudesta ovat vastuussa ehdottomat auktoriteetit Toni Jerrman ja Pekka Manninen. Numeron muusta artikkelisisällöstä vastaavat mm. lähes yhtä pahamaineiset Ari Veintie, Kimmo Lehtonen ja Jukka Halttunen ja kammoittavasta sarjakuvasta Petri Hiltunen. Tähtivaeltajaa julkaisee Helsingin Science Fiction Seura ry, jonka jäsenmaksu vuodelle 1999 on 95 markkaa. Jäsenmaksuun sisältyvät Tähtivaeltajat 1-4/99, ja sen voi maksaa ps-tilille 800012-1370195. Lisätietoja löytyy lehden www-sivuilta. Aikakone suosittelee Tähtivaeltajaa.
 Viime aikoina olen lueskellut muutamia hyödyllisiä opaskirjoja. Tarkoitan Umberto Econ esseekokoelmaa How to Travel with a Salmon (1994) ja George Mikesin opaskirjaa Englantiin ja englantilaisiin nimeltä How to be an Alien (1946). Eco, jonka esseitä joku vuosi sitten Yliopisto-lehtikin ansiokkaasti julkaisi, tarjoaa tässä teoksessaan ratkaisuja lukuisiin jokapäiväisessä elämässä vastaantuleviin ongelmiin, epäonnistuneita ratkaisuja varsin usein, mutta ratkaisuja silti. Lohen kanssa esimerkiksi ei voi matkustaa. Se pilaantuu. Suosittelen erityisesti lukuja How to Justify a Private Library (vaikeaa mutta joskus mahdollista), How to Use the Coffeepot from Hell, joka sitoo teoksen kauniisti yllämainitun Tähtivaeltajan teemoihin sekä Editorial Revision ja Sequels, näitä jälkimmäisiä Aikakoneen potentiaalisille avustajille ja fantasiakirjallisuuden lukijoille. Ja löytyyhän täältä yksi sf-tarinakin, Stars and Stripes vuodelta 1976. Niin, niitä Yliopisto-lehdessä julkaistuja juttuja on netissä runsaastikin mutta lehden sivuilla ei ole kunnollista hakemistoa, vain lista netistä löytyvistä numeroista (kaikki saatavilla alkaen 4/1995) joten Econ löytämiseksi täytynee avata yksittäisten numeroiden sisällysluettelot yksi kerrallaan.
 Mikesin kirja on jo klassikko ja lienee nykyisin jossakin sadannessa painoksessa, käsillä on 29. painos vuodelta 1961. Oheisen skannauksen yläreunan vauriot johtuvat sivunmennen sanoen kiimaisen papukaijani Joonaksen suorittamista kirjastonhoidollisista toimenpiteistä. Sittemmin hän repi työhuoneeni verhoon kymmenen sentin läpimittaisen reiän, joka varsinkin ulkoapäin näyttää hyvin huomiotaherättävältä, mikä kylläkin on kokonaan toinen tarina. Mutta siis George Mikes, hän oli englantiin toisen maailmansodan aikana kotiutunut unkarilainen lehtimies, joka mitä ilmeisimmin rakasti Englantia ja brittiläisyyttä kaikkine perinteellisine omituisuuksineen ja kokosi varhaiset havaintonsa tähän opaskirjaan jota ilman ei ole mahdollista selviytyä, jos aikoo viipyä Englannissa pitempään kuin pakettimatkan tavanomaiset viikon tai kaksi.
How to Be an Alien on niitä teoksia, joita siteeraavat sellaisetkin, jotka eivät tiedä mitä siteeraavat, esimerkkinä teoksen luku Sex: "Continental people have sex lives; the English have hot-water bottles". Siinä koko luku. Kai muuten tiedätte, että kun englantilainen vastaa johonkin mitä sanoitte "Oh, is that so?" tai "That's rather an unusual story, isn't it?", se tarkoittaa sitä että hän katsoo teidän juuri valehdelleen hänelle (tämä luvusta How to Be Rude). Luku How to Plan a Town on myös tavattoman valaisevaa luettavaa sen jälkeen kun on vaellellut ilman karttaa Sohon mutkikkaammilla kujilla yrittäen keksiä missä ilmansuunnassa on lähin maanalaisen asema tai ylipäätään missä mikin ilmansuunta on.
Teos on helposti hankittavissa, ainakin Penguin Books on pitänyt pokkaripainosta jatkuvasti saatavilla vuosikymmenet ja netistäkin se löytyy, joskin mitä ilmeisesti piraattina, kuten käsittämätön määrä muutakin kirjallisuutta, enimmäkseen venäjäksi, mm. suuri määrä tunnettujen amerikkalaisten tieteiskirjailijoiden teoksia. Lienevätkö tekstien tekijänoikeudet kunnossa? (nämä tekstit olivat kadonneet tai muuttaneet osoitetta 20.6.2001 mutta Mikes löytyy yhä ylläolevan linkin takaa)
Ja sitten kiinnitän vielä kerran huomionne palstaan Kolahtaneita kirjoja (käykää katsomassa, jos ette vielä ole käyneet). Nyt on tilaisuutenne kertoa maailmalle mielikirjoistanne, käyttäkää hyväksenne.
24. marraskuuta 1999
On mukavaa saada palautetta. Olen jo lähes viikon ajan nukkunut yöni rauhassa saatuani Jukka Halmeelta seuraavan viestin koskien edellisessä osassa mainittuja ja kuvattuja pömpeleitä:
- Järkyttävää tuottaa kauhea pettymys, mutta kyllä ne kummalliset häkkyrät liittyvät liitokiekkoon. Ne ovat näethän Frisbee-golfin "reikiä". Olen joskus kokeillut. Kyseistä peliä varten on muuten olemassa pienempiä kiekkoja, jotka nokkaan osuessaan kolahtavat aika pahasti ja satuttavat aika lailla.
Silti olen jotenkin pettynyt. Kukaan ei valittanut vaikka tein Juhan af Grannin nimessä kokonaista kaksi kirjoitusvirhettä (meniköhän nyt oikein).
Seuraavaksi muutama sana oikeinkirjoituksesta, taidosta joka on katoamassa samaa tietä kuin possessiivisuffiksit (vieläkö joku muistaa niitä?). Aikakoneen aloitussivulla on erinomainen ja toimiva hakuautomaatti, toimiva edellyttäen että sitä käytetään oikein. Ensimmäinen perusedellytys toimivuudelle on se, että hakusanat kirjoitetaan oikein. Mitä mahtoivat odottaa löytävänsä yrittäjät, jotka naputtivat hakusanaksi "lequin" tai "fantasa kirjallisuus" tai "geoege simenon" tai "linnunradan käsikirja liftarille"? Automaattimme, vaikka edellyttääkin käyttäjältään virheetöntä oikeinkirjoitusta, ei ole kovin sofistikoitunut. Se hakee joko dokumentteja joissa esiintyvät kaikki haussa mainitut sanat tai sitten joku haussa mainituista sanoista. Se ei toimi (esim.) Alta Vistan sääntöjen mukaan. Se ei hae kokonaisia fraaseja eikä sanojen esiintymistä tuloksissa voi kontrolloida sanojen alkuun laitetuilla plus- tai miinusmerkeillä. Se hakee (tietenkin) sanaa juuri siinä muodossa kuin se on automaattiin kirjoitettu, joten perusmuotoisen sanan (esim. Clarke) lisäksi kannatta kokeilla myös hakusanan genetiivimuotoa (esim. Clarken). Tässä muodossahan nimet usein asiatekstissä esiintyvät.
 Ja sitten muutama sana luetuista tai pikemminkin hankituista. Haaviini tarttui taannoin amerikkalaisen George Allan Englandin (1877-1936) Darkness and Dawn vuodelta 1914, jonka pitäisi olla jonkinlainen varhaispostholokaustinen klassikko. Teos on ollut aika vaikeasti saatavilla, syynä ehkä sen paikoittain varsin huomattava rasistisuus. Siitä julkaistiin vuosina 1964-67 sensuroitu uusintapainos viitenä ohuehkona voluumina (alkuperäispainoksessa on 672 sivua) ja seuraava uusi laitos oli nyt käsillä oleva vuoden 1914 ensipainoksesta reprottu lähinnä akateemisille markkinoille suunnattu Hyperion Pressin vuonna 1974 julkaisema trade paperback -painos, enkä juuri nyt osaa sanoa onko uusia painoksia sen koommin otettu. Sen sentään tiedän melko varmasti sanoa että massamarkkinoille suunnattua pokkaripainosta ei ole koskaan julkaistu.
 Kirjan ulkonäössä ei valtavasti ole kehumista. Hyperion Press käytti kaikissa julkaisuissaan samaa ylläkuvatun kaltaista kantta joita erotti toisistaan vain teoksen ja tekijän nimi. Iloa sen sijaan tuottaa mukaan otettu alkuperäinen kuvitus, esimerkkinä oikeanpuoleinen tunnelmaotos purjehdusretkestä New Yorkin raunioilla. Teos kuuluu kustantajansa The Classics of Science Fiction -sarjaan, jota toimitti vanha sf-historijoitsija ja keräilijä Sam Moskowitz ja joka käsitti 42 teosta sekä kuusi Moskowitzin omaa kirjaa. Sarjan kirjavalinnat olivat sinänsä ansiokkaasti nykyisin vähemmän tunnettuja teoksia mutta valitettavan usein myös nykylukijalle tönkköjä ja natisevia. Paremmasta päästä valintoja olivat Philip Wylien Gladiator, Stanley G. Weinbaumin novellikokoelma A Martian Odyssey & Other Tales ja englantilaisen George Griffithin teokset. Tönkömpään päähän kuuluivat mm. historian ensimmäinen Mars-romaani, Percy Gregin Across the Zodiac (1880) ja Ray Cummingsin The Girl in the Golden Atom (1922), joilla oli mielenkiintoa lähinnä sf:n varhaisvaiheista kiinnostuneille tutkijoille. Sarja ei ilmeisesti myynyt kovinkaan hyvin, joitakin siihen kuuluvia teoksia on ollut saatavilla vielä viime vuosinakin, yli 20 vuotta alkuperäisestä julkaisusta mutta Darkness and Dawn on kyllä jo kadonnut löytymättömiin (no melkein, minähän löysin sen, ehkä vielä joskus luenkin).
Samalla kertaa Englandin kanssa jäi haaviin Johannes Rautakouran Lähestyykö helakanpunaisen pedon hetki. Onko Neuvostovenäjä (SSSR) Johanneksen Ilmestyskirjassa ennustettu "toinen peto"? (1931, ilmeisesti tekijän kustantama). Tästä tulen aivan varmasti kertomaan lähitulevaisuudessa lisää, tarkkailkaa Kolahtaneita kirjoja. Saman tekijän Tsaari Kyrilin sotaretki Karjalaan teki toista vuotta sitten huomattavan vaikutuksen Aikakoneen toimituskuntaan ja siitäkin saatte ehkä vielä jonain päivänä kuulla enemmän. Tästä jälkimmäisestä kirjoitti aikanaan sanomalehti Savo seuraavasti "Tekijä on sangen taitava kynänkäyttäjä, kieli on hyvää ja ajatukset vauhdikkaita, niinkuin rakettilentokone, sekä mielikuvitus vailla rajoja."
Ja lopuksi vielä Aikakoneen toimituskunnan yhteinen kirjasuositus, Matti Koivulan ja Jan Södersvedin Ornimisen sietämätön keveys (1996). Sen täytyy olla scifiä. Ei tällaisia ihmisiä voi olla oikeasti olemassa, eihän?
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
