|
Kapteenin tarina
Norman Spinrad: Kapteenin tarina
(Void Captain's Tale, 1983),
WSOY, toukokuu 1999, sidottu,
ISBN 951-0-22536-3, 300 s.
Suom. Kristiina Drews.
Päällys Heikki Kalliomaa.
|
Kapteenin histoire/récit/légende on uskomattoman hengästyttävä lukukokemus. Spinrad taiteilee ja kikkailee kielen sekä muodon avulla, pudottelee vapautuneen generously sivistyssanoja, viljelee neolingoa ja käyttää häpeilemättä vieraita språket. Und kaiken tämän päälle hän kehtaa tarjoilla sisimmässään yksinkertaisen plotin, joka kuitenkin aukeaa sivu sivulta yhä monimutkaisemmaksi sekoitukseksi el mystique, olevaisuutta, totuutta ja, tietenkin, sex. Vraiment!
Seksiä erityisesti. Spinrad revittelee tässä oikein kunnolla. Joka ikinen tekeminen ja asia vertautuu seksuaalisuuteen ja erotiikkaan, puhumattakaan puhtaasta pornosta. Siveästi tietenkin, onhan kyseessä sentään korkeakirjallisuus, you know? "Lingam yonissa", niinpä niin, voihan "sen" noinkin säga.
Ja mitähän siinä juonessa sitten oikein oli? Nee, avaruusaluksen kapteeni bylsii laivan pilottia (se on no-no) ja lääpähtää tähän aika perusteellisesti. Aluksen muu miehistö on hieman huolissaan ja hedonistinen kunniamatkustajien kräm rilluttelee olan takaa. Ja ganz paljon seksiä. Kova juttu kumminkin.
Se mitä sanotaan ei ole aivan niin tärkeää, kuin se, miten se kaikki sanotaan. Kapteenin tarina on todella nautinnollista kieltä. Suomentaja Kristiina Drews on tehnyt komean osasuorituksen, jolle sopisi antaa palkinnoksi vaikkapa Jussi-patsas. Kirja on kuin koukeroisin klassikko. Sen sanankäänteet ja ilmaisun vivahteikkuus luovat muistumia edellisvuosisatojen romaaniklassikoista. Nautinnollista? Kyllä, mutta samalla jotenkin tyhjää. Muodon voitto sisällöstä.
Minä olisin kaivannut kuitenkin jotain enemmän. Vertaisin tätä Dan Simmonsin Hyperioniin. On kirjailija, jolla sana ja kieli on erinomaisesti hallussa. On teos, jossa on ideaa ja substanssia. On kirja, joka jää torsoksi. Hyperion jää kesken ja Kapteenin tarina on kuin 70-luvun (tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentä!) elokuva, lopussa kenelläkään ei ole kivaa ja tissejäkin tuli nähtyä.
Spinrad on varmasti ollut aikoinaan aikamoinen tiennäyttäjä ja opaskoira, mutta se onnellinen hippiajan vapaa seksi ja tajuntaa laajentavat aineet ovat tässä aika kosmoksen kokoinen klisee. Kutsukaa minua tiukkapipoiseksi ja ahdasmieliseksi, mutta kaikesta kauneudestaan ja lyyrisyydestään huolimatta, tämä ei säväyttänyt ollenkaan niin paljon kuin olin itseni antanut odottaa. Ei aivan minun teekupilliseni.
Jukka Halme
Käännöksestä huomauttaisin hiukan. Se on pääosin hyvää työtä mutta alkutekstissä runsaasti viljelty meriterminolgia viiraa suomennoksessa kautta linjan. Pilot esimerkiksi on suomeksi "luotsi" ei "pilotti", "void ship man" tuskin tarkoittaa ainakaan "avaruusaluksen apumiestä", ilmauksessa "shipping with three score other Void Pilots" (luvun 2 alussa) olisi voinut puhua purjehtimisesta, kuten hieman myöhemmin tehdäänkin, eikä liikennöinnistä (junat tai linja-autot liikennöivät, laivat purjehtivat). "Ancient seafaring custom of piping the captain aboard" puolestaan viittaa sotalaivastoissa yhä vielä käytössä olevaan seremoniaan, jossa kapteenin astuessa laivaan puosu puhaltaa pilliinsä, ihan tavalliseen vihellyspilliin, ei mihinkään torveen. Muutoin Kristiina Drews on selviytynyt hyvin työstä, jota aikoinaan alkuteosta lukiessani kuvittelin lähes mahdottomaksi. Harkitsin nimittäin tätä teosta kymmenkunta vuotta sitten Galaxy-sarjaan mutta alkuteksti pelotti. Teoksen sinänsä arvioisin korkeammalle kuin Halme. Siinä on jotain samaa tunnelmaa ja mieleenpainuvuutta kuin Cordwainer Smithin tulevaisuus-sellaisena-kuin-se-tullaan-muistamaan -visioissa. Ja minä sitäpaitsi rakastan vanhoja hyviä kliseitä.
Juhani Hinkkanen
Norman Spinrad -linkkejä
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
