Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Hengen miekka

Hengen miekka





Margaret Weis: Hengen Miekka (The Raistlin Chronicles Volume 1: The Soulforge, 1999).
Jalava, 1999, sidottu & nidottu, ISBN 951-887-170-1 (sid) & ISBN 951-887-162-0 (nid), 430 s.
Suom. Renne Nikupaavola, päällys Larry Elmore, esipuhe Tracy Hickman.




Hengen miekka kertoo ehkäpä koko Dragonlance-saagan (sic!) mielenkiintoisimman henkilöhahmon, Raistlinin tarinan siitä, miten hänestä tuli velho. Kirjan alussa Raistlin on kuusivuotias palavasilmäinen pojankloppi, joka kohtaa velho Antimodesin. Tästä seuraa sitten oppisopimuskoulutus velhokoulussa ja paljon melodraamaa, vanhempien "dramaattiset" kuolemat, ystävyyssuhteiden solmimisia ja hirveä kasa roolipelikliseitä.

Takakansi lupaa tämän olevan "Kauan odotettu menestystrilogian esijakso!" Lähinnä se kai on kuitenkin pitkitetty hahmonluonti. Draaman kaari on hyvin yllättävä. Ensimmäisen 250-sivun aikana ei tapahdu mitään erikoista ja sitten kostetaankin pahalle "luopiovelholle", joka on sanonut sivulla 123 Raistlinista, että "Hän on paha! Hän palvoo pahuuden jumalia!" Sillä lailla.

Raistlinin kutsuminen "mielenkiintoiseksi henkilöhahmoksi" on kyllä hieman liioittelua. Se kai vertautuu jollain tavalla lauseeseen: "Sally Spectra on Kauniiden ja Rohkeiden mielenkiintoisin henkilöhahmo". Raistlin on kuin kimppu mielenkiintoisia kliseitä Hyvän ja Pahan välillä huojuvasta velhosta, mutta joka latistuu keskinkertaisten kertojiensa "ansiosta" lähinnä vähemmän hauskaksi parodiaksi moisesta.

Tämä kirja lukeutuu hyvin nopeasti, mutta siinäpä sen paras puoli onkin. Se on yhdentekevää roolipelifantasiaa, jonka lukeminen ei anna mitään, jos viekin vain pari tuntia.

Nikupaavola osoittautuu jälleen kerran huonoksi kääntelijäksi. Kirjassa on lukuisia käännöskömpelyyksiä, muotovirheitä, latteuksia, anakronismejä ja puhtaasti huonoa kieltä. Vaikea uskoa, että tämä kauheasti kääntäjää motivoisi, mutta jokin taso silti soisi olevan.

Weis on kirjailijana siksi keskinkertainen, että hänen suomentamisen soisi jo loppuvan. Eikö näitä voi olla lukematta englanniksikin?

Jukka Halme


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun