|
Voiman valtiaat
Kevin J. Anderson: Tähtien sota: Voiman valtiaat
(Star Wars: Champions of the Force, 1994).
WSOY, 2000, sidottu, ISBN 951-0-23618-7, 296 s.
Suom. Ilkka Äärelä.
Päällys John Alvin.
|
Sarjan edelliset osat:
- Tähtien Sota: Jedin etsintä, 1998 (Star Wars: Jedi Search, 1994)
- Tähtien Sota: Pimeyden oppipoika, 1999 (Star Wars: Dark Apprentice, 1994).
Näitä kirjoja lukiessa tulee lähinnä mieleen, mihin niitä kolmea viimeista
huhuttua Star Wars -elokuvaa oikeastaan tarvittaisiin. Keisarin
(ensimmäisen) kuoleman jälkeisiä tapahtumia on kerrottu jo niin moneen
kertaan, että George-setä joutuisi jo kaivelemaan laarinpohjia - taas
Imperiumin jäännökset pyristelevät vieläkin vastaan - ja ilmeisesti
tappelevat lähinnä keskenään. Tässä jutussa Uuden Tasavallan vastustajiksi
jää lähinnä pari Imperiumin varuskuntaa, yksi tähtituhoaja ja Imperiumin
tutkimuskeskus keskellä mustien aukkojen parvea.
Siihen nähden, että kyseessä on nk. Jediakatemia-trilogian viimeinen osa,
nuorilla jedioppilailla on hämmästyttävän vähän tekemistä tapahtumien kulun
kanssa. Vanhempia, jo elokuvista tuttuja hahmoja on mukana ruuhkaksi asti.
Vain Kyp Durron, joka puolivahingossa Pimeälle puolelle siirtyneenä silti
uskoo toimivansa Uuden Tasavallan parhaaksi, on aktiivisempi. Muuten vanhat
leffakonkarit hoitavat taas hommat kotiin.
Toimintaa löytyy runsain mitoin. Luke Skywalker pyrkii takaisin
ruumiiseensa, Leialla on muksuhuolia riittämiin, vanha karvaturpa Chewbacca
haluaa pelastaa lajitoverinsa Imperiumin tutkimuslaitoksesta ja C3PO saa
kerrankin hieman tuta miltä R2D2sta tuntuu avaruustaistelun aikana. Ai
niin, ja ne jedioppilaat sitten niinku tappelee sitä kummitusmörköä
vastaan, justiinsa
Ja tietenkin tähänkin juttuun on saatava taas yksi Kuolontähden vastine. Ja
tässäkin sarjassa on pakkopullana yhdet eri sukupuolta olevat kaksoset.
Seikkailutarinaksi Voiman Valtiaat on ihan mukiinmenevä, vaikkakin
sankareilla tuntuu olevan tuhottomasti tuuria sulkiessaan vielä auki olevia
juonenpätkiä. Pelastukset saapuvat valovuosien päästä juuri ajoissa ja
pettureille annetaan anteeksi oikein urakalla.
Sinänsä Imperiumin sotilaiden toiminnan kuvaus on jo melkein
johdonmukaista. Jopa tavallisista rivisotilaista löytyy jonkinlaista sisua
kuolemaan asti. Ja tähtituhoajan komentaja amiraali Daala ei kovin
hirveästi eroa häikäilemättömimmistä laivastoupseereista.
Käännöksessä on joitakin hapuilevia anglismeja (mm. slaisseri ilmeisesti
jonkinlaisen tietokoneteknikon vastineena) joille kääntäjä ei ilmeisesti
ole löytänyt kunnollista vastinetta.
Vesa Lehtinen
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
