|
Shannaran jälkeläiset(Aikakoneesta 4/1995)Takaisin arvosteluhakemistoon Terry Brooks: Shannaran jälkeläiset, Shannaran perintö Olen joskus jostakin lukenut, että kun Napoleon halusi solvata jotakuta oikein raskaimman mukaan, hän nimitti tätä asianajajaksi. Terry Brooks on asianajaja. Tai oli, kunnes keksi jotakin vieläkin tuottoisampaa. Päästyään perille omituisista kirjallisuusmieltymyksistäni lähettivät amerikansukulaiseni joskus 70-luvun lopussa minulle kotivaltionsa Illinoisin oman pojan Terry Brooksin esikoisteoksen The Sword of Shannara (1977) oikein nimmarilla varustettuna. luin innoissani sen oitis, enkä tiedä onko mikään kirja ennen tai jälkeen saanut minua järkyttymään yhtä pahasti. Olinhan toki kuullut mm. tapauksen, kuinka nimimerkki Esko Laukko oli kirjoittanut Bill Ballingerin mestarillisen rikosromaanin Kynsi ja hammas uudestaan omissa nimissään (ja ilmeisesti kuvitellut, ettei jää kiinni), mutta Ballingerin kirja, niin hyvä ja harrastajapiireissä kuuluisakin kuin se on, ei kuitenkaan ole mikään Pyhä Kirja. Terry Brooks sen sijaan oli mennyt täysin häikäilemättömästi kirjoittamaan uudestaan itsensä Tarun Sormusten Herrasta henkilöineen, tapahtumineen, teemoineen, alkuperäistä toki paljon huonommin mutta vailla epäilyksen häivää tunnistettavana. Edes kaikkia erisnimiä ei 'kirjailija' ollut vaivautunut muuttamaan. Jos ette usko minua (ettekä toisaalta halua tahria käsiänne The Sword of Shannaraan kajoamalla, mitä suosittelen), hankkikaa käsiinne lehden Algol numero Winter 1977/78 ja lukekaa Richard Lupoffin teurastus sen sivulta 58. Niin sydämistynyt olen yhä nyt lähes 20 vuotta myöhemmin, että lupaanpa postittaa kopion ko. sivusta niille, jotka sitä pyytäen lähettävät osoitteellaan ja postimerkillä varustetun kuoren tätä jaloa tarkoitusta varten. Siinä on parisataa palstamillimetriä listaakin kaikkein karkeimmista yhtäläisyyksistä, ja voin omasta kokemuksestani vakuuttaa, että lupoffin julkilausuma on sangen maltillinen. Amerikkalainen, mm. Tolkien-kustantajana kunnostautunut Ballantine Books oli ilmeisesti Brooksin tavoin päätynyt arvioimaan amerikkalaisen lukija (lue=ostaja) kunnan älynlahjat, arvostelukyvyn, sivistyneisyyden ja kunniantunnon ihan nappiin, sillä kirja nousi saman tien bestseller-listoille, ja niin nousivat Brooksin seuraavatkin Shannara-myntinlyöntipotaskat. Samaa heruvuutta odotetaan nyt teiltä, te rakkaat suomalaiset tähtisilmät siellä. No okei. Ei WSOY:n loukkaus ihan noin karmea ole. Meidät säästettiin sentään siltä kaikkein kamalimmalta eli ensimmäiseltä Shannara- sarjalta ja juttu alkoi Suomessa vasta tästä Shannaran miekan paluusta. Vaikka tässäkään lukutuotteessa ei ole ainoatakaan omaperäistä piirrettä, ei se nyt sentään ole aivan yksi yhteen mikään ilmeinen plagiaatti ainakaan mistään minun tuntemastani teoksesta. Onpahan vain sielutonta ja syvyydetöntä, täysin kaavanmukaista quest-fantasiaa. Alkuperäisen (tosiaankin, sic! sick!) sarjan tapahtumista on kulunut 400 vuotta ja Neli-Maassa kaikki on mennyt poskelleen. Taikuus on kielletty ja liitto hallitsee totalitaarisesti. Edesmenneen velho Allanonin (Gandalf) haamu kutsuu edesmenneen sankarin Shean (Frodo) taikavoimaiset jälkeläiset uudelle keikalle. Nyt pitäisi taas hakea jemmattua miekkaa ja ties mitä maahiaiskiviä ja herätellä druideja henkiin. Näin saadaan aikaan poliittisesti korrekti kolmikantaseikkailu: yrmeä ja vastahakoinen mies, poikkeuksena sukupuolensa yleisistä rajoituksista näyttäytyvä nainen ja sekaverinen nulkki uskollisine sidekick-veljineen kukin oman etsintänsä tiimellyksessä. lisäksi kääpiöitä, lainsuojattomia, peikkoja, zombieita ja ties mitä sakkia, kuten kaavaan kuuluu. Cliffhangereita saa näin piisaamaan ja kaikenlaista tarinaa venyttävää ujutetuksi mukaan. Venyttäminen tuntuukin olevan avainsana. Brooks sanoo (oletetun lukijakuntansa päänsisäiset liikkuvat osat kaiketi oikein arvioineena) kaiken ainakin neljään kertaan. lisäksi koko hänen sakkinsa jahkaa ja vehtaa tauotta mennäkö eteenpäin vai taaksepäin vai jäädäkö ihan vain tähän. Jos olisi kovasti hyväntahtoinen, ilmiötä voisi yrittää selittää sillä, että Brooksin henkilöt eivät ole ongelmattomia, predestinoituja sankareita, joiden kunnian tie hohtaa kirkkaana ja selkeänä heidän edessään. Mutta pihkat, predestinoituja he nyt kertakaikkiaan ovat eivätkä voi kääntyä takaisin, koska ovat päässeet kirjaan asti ja kaikkea (kuten suuri ajattelija Sam Gamgi sanoi: "Ja jos he olisivat kääntyneet, niin me ei tiedettäisi siitä mitään koska heidät olisi unohdettu. Me kuullaan niistä jotka jatkoivat vaan - "). Tiedämmehän me, että he inttailevat vain siksi, että USA:ssa bestseller- kirjailijoille maksetaan sanamäärän mukaan, ja asianajajamme haluaa maksimoida voittonsa. Paula Herrasen suomennos on paljon parempi kuin tämä onneton eepos ikinä ansaitsisi. Siihen on ihan suotta haaskattu sanavarastoa ja vivahteita enemmän kuin jaksan uskoa alkutekstissä koskaan voineen olla (en kyllä viitsi vaivautua vertaamaan). Muutama seikka silti kohottaa kulmakarvoja. Rousku? Ikimetsien hirmuinen susipeto rousku? Vanhana intomielisenä sienestäjänä yritän irrottautua mielikuvasta, jossa raivokas ja verenhimoinen, heltta- alustainen, maitinestettä valuttava sieni karkaa iltahämärissä kiinni kurkkuuni? Entä sitten kaikki nämä erisnimet Vren, Valker Boh, Varfleet ja etenkin Vil? Onko suomalaisen lukijan taakan helpottamiseksi yksinkertaistettu vanhaa kunnon double-v:tä eli W:tä vai onko itse maestro Brooks keksinyt helpon konstin saada nimet kuulostamaan eksoottisilta (ei ole tutkimisen arvoinen asia). Jos edellämainittu, niin miksi ei sitten ole mukautettu suomenkieleen myös veljesparin Par ja Kol erisnimiä, jotka nykyisellään taivutuspäätteineen tuottavat kerrassaan hämmentäviä lopputuloksia kuten: "Kolistako?" tai "Parista tuntui että he olivat kävelleet jo kauan." (Toim.huom: Tämän artikkelin viimeiset tekstikappaleet katosivat Aikakoneen 4/1995 painovaiheessa eikä niitä sen koommin ole löydetty. Niinpä juttu on hieman keskeneräinen ja sellaiseksi jäänee.) Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
