|
Sinun tähtesi, Allstar(Aikakoneesta 3/1995)Takaisin arvosteluhakemistoon Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar, Nuorisokirjailijana tunnettu ja palkittu Jukka Parkkinen on tehnyt uuden aluevaltauksen kirjoittamalla tieteiskirjan. Teoksen alusta voisi kuvitella, että kädessä on viimeinkin kotimainen ekologinen utopia. Utopian, kun se määritellään klassisesti ihanneyhteiskunnan kuvitelmaksi, osuus on ollut kotimaisessa kirjallisuudessa melko olematon. Harvalukuisten naisutopioiden, jotka edustavat suomalaisen tieteiskirjallisuuden vanhinta kerrostumaa, hiivuttua äänioikeuden saamiseen vuonna 1905 ja sosialististen utopioiden hukuttua vereen vuonna 1918, on ekologinen liike ensimmäinen, jonka piiristä voi odottaa kaunokirjallisia utopioita. Muutamaa harjoitelmaa lukuunottamatta, joista yksi itse Isä Linkolan kynästä, niitä ei ole kuitenkaan kuulunut. Eikä ilmestynyt nytkään, sillä Allstar on luokiteltava lähinnä dystopiaksi. Joskus sadan vuoden päähän ja Lappiin sijoitettu ydinsodan jälkeinen yhteiskunta rakentuu ekologisille ja demokraattisille periaatteille. Tekniikka ja erityisesti tietotekniikka ovat kuitenkin vahvasti esillä ja suorastaan yhteiskunnan selkärankoina. Tästä lähtökohdasta lähdetään kolmen kaveruksen voimin, joista yksi on huippuhakkeri, selvittämään mitä menneisyydessä oikein tapahtuikaan ja kuka valvoo konsuleita. Parkkisen kerronnassa ovat asiat oikeassa järjestyksessä. Henkilöhahmot ovat todenmakuisia, lujasti arkipäivään ankkuroituja ja uskottavia. Samoin toiminta ja sen kuvaus on realistista, täsmällistä ja mukaansa vievää. Kirjoittajan Lapin hangilla hankkima kokemus hyödynnetään hyvin. Kaikki tulevaisuuden tekniikka on taustalla luontevasti miljööseen upotettuna ja näin sen pitää ollakin. Itse kunkin elämässä tekniikalla on vain välinearvoa, jota käytämme sitä sen kummemmin ihmettelemättä. Parkkinen on viisaasti rajoittunut tähän arkipäivän näkökulmaan maailmansa tekniikkaa käsitellessään. Teos on siten räminä-ja-räiske-scifin, teknokulisseissa melskaavien sadunomaisten seikkailujen antiteesi. Lukijan on helppo samaistua ja myötäelää kirjan henkilöiden mukana. Muutama seikka kuitenkin kirjassa häiritsee. Tietyt kaavamaisuudet, esimerkiksi loppusivujen Daavid-Goljat-asetelma tuo liian selvästi mieleen tyypillisen amerikkalaisen rikossarjan. Samoin eräät luonnontieteelliset faktat eivät istu Allstarin maailmaan. Esimerkiksi kirjassa esitetyn laajuisella ydinsodalla olisi varmasti paljon tuhoisammat seuraukset ja jälkivaikutukset kuin mitä tarinassa ilmenee, Luusuan ekokaupunki-idylli olisi tuskin mahdollinen. Toinen heräävä kysymys on kuinka tällainen erillinen yhteiskuntasirpale pystyy tuottamaan ja ylläpitämään kaikkea sitä korkeatasoista teknologiaa, joka vaatii hyvinkehittyneen infrastruktuurin sekä suuret raaka-aine- ja talousresurssit. Kiusalliseksi irralliseksi langanpätkäksi jää kohtaus, jossa edellämainittu hakkeri viruksellaan sotkee yhteiskunnan koko tietoverkoston. Loppusivuilla asia kuitenkin unohdetaan kokonaan eikä siitä mainita mitään vaikka asia on teoksen kannalta mitä tärkein. Nämä huomautukset ovat kuitenkin pikkujuttuja, joita tekstin imussa ei jää pohtimaan. Parkkisen teksti onkin niin vahvaa ja todenmakuista, että muut viime vuosien komeetat kuten esimerkiksi Risto Isomäki ja Maarit Verronen vaikuttavat hänen rinnallaan esoteerisilta mystikoilta. Tämä ei ole mitenkään tarkoitettu jälkimmäisten mollaamiseksi vaan kerrontatyylien erilaisuuden toteamiseksi. Parkkinen on teoksellaan kertaiskulla kiilannut kotimaisten tieteiskirjoittajien kärkijoukkoon ja tuonut sinne sitä mitä sieltä on paljolti puuttunut: Konstailematonta lukijan omaan kokemusmaailmaan luottavaa sujuvaa kerrontaa. Lisää, kiitos! Jari Koponen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
