Top Science Fiction 2

(Aikakoneesta 1/1993)

Tässä meillä on antologia, joka todistaa, jos joku todistusta kaipaa, että kirjailijoita ei ikinä saa päästää päättämään, mikä heidän jutuistaan on paras. Harva lienee niin hybriksen vallassa kuin Isaac Asimov, joka novellistaan "Viimeinen kysymys" sanoo, että se on "kaikkien aikojen paras sf-novelli", ellei hän sitten kirjoita kieli poskessa, mutta yleinen asenne tuntuu olevan, että jokin nuoruudessa kirjoitettu juttu on se kaikkein paras. Nostalgiaa, romantiikkaa, kultaisia muistoja.

On kokoelmassa pari oikein kunnolla hyvääkin. Suosittelen Barry Malzbergin novellimuotoa murtavaa tarinaa "Galaksi kuin Rooma". Robert Silverbergillä on tämäntyyppisiä novelleja, puoleksi esseitä, puoleksi juonikertomuksia, ja nautin niistä aina. Ursula LeGuinin novelli "Sokkeloita" on lähes yhtä tyylipuhdas kuin "Ne jotka Omelasista pakenevat". Jack Williamsonin "Kosminen kiitolinja" ilahdutti minua, koska se toi niin kovasti lapsuuden mieleen (sf:n, ei minun!).

Loput ovat sitten sitä tavaraa, jota kerran luettuaan ei koskaan muista - elleivät ne tuo mieleen jotakin alan klassikkoa. Valitettavan monet vaikuttavat kolmannen luokan plagiaateilta. Ray Bradbury tietysti ei plagioi, mutta novelli on julkaistu monta kertaa ennenkin suomeksi, tosin vähän eri nimellä - ainakin minun Marsin aikakirjat -kokoelmassani se on nimellä "Sateet vienot nyt alkaa" ja nimiruno on paremmin käännetty. Ellei tämä sitten ole minun nostalgiaani, romantiikkaani ja kultaisia muistojani. Ja enempää tästä kirjasta ei sitten parhaalla tahdollaankaan voi sanoa; vajotkoon unohduksen yöhön.

Eija Elo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute