|
Seitsemän miehen sota(Aikakoneesta 3/1992)Takaisin arvosteluhakemistoon Robert A. Heinlein: Seitsemän miehen sota
(Sixth Column, jatkoromaani 1941, kirjana 1949. Suomennos
käyttää alkuteoksesta amerikkalaisesta taskukirjapainoksesta
periytyvää nimeä The Day After Tomorrow), Robert Heinlein on tieteiskirjailijoista sekä rakastetuimpia että myös vihatuimpia, eikä tämä nyt uutena painoksena julkaistu varhaistyö ole omiaan ainakaan parantamaan hänen mainettaan. Kyseessä on tarina seitsemästä miehestä, jotka uskonnoksi naamioidun supertieteen varjolla kukistavat koko Amerikan miehittäneet aasialaiset valloittajat. Juttu on täynnä stereotyyppejä, alkaen huomattavan rasistisesti kuvatuista aasialaisista aina pulp-science fictionin vakiokalustoon kuuluviin ihmeitä lyhyellä toimitusajalla tuottaviin tiedemiehiin ja tosiamerikkalaisiin sankareihin. Nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää ovat monien Heinleinin myöhempien hahmojen prototyyppejä mutta tässä vielä pelkkiä paperinukkeja kokonaan vailla sellaista syvyyttä, jonka hän sittemmin sentään henkilöilleen oppi antamaan. Pahimmaksi viaksi luen kuitenkin tarinan yleisen epäuskottavuuden. Tällaiset pieni-mutta-määrätietoinen-joukko- voittaa-mahtavan-vihollisen -tarinat ovat nimenomaan 1940- ja erityisesti 1950-luvun amerikkalaisen tieteiskirjallisuuden vakiokamaa ja melkein aina koettelevat lukijan epätodennäköisyyksien sietokykyä enemmän kuin olisi kohtuullista odottaa, eikä Seitsemän miehen sota tee poikkeusta, vaikka onkin yksi tämän lajin prototyypeistä (myöhemmissä teksteissä tosin oli tavallisesti keltainen vaara ilmeisistä poliittisista syistä korvattu punaisella). On kerta kaikkiaan mahdoton uskoa, että suurvalta, joka kykenee alistamaan toisen totaalisesti valtaansa, olisi niin helposti kaadettavissa kuin Heinlein antaa ymmärtää. Hän selittää sankareidensä menestystä heidän ylivertaisten henkilökohtaisten ominaisuuksiensa pohjalta ja jo kirjoitusajankohtana paheksuttujen rodullisten näkökohtien kautta, ja suhtautuu tarinansa kaikkiin mahdollisiin kulttuurisiin ja poliittisiin ulottuvaisuuksiin äärimmäisen naiivisti . Huolimatta kaikesta ylläpuhutusta oli Seitsemän miehen sota yllättävän hauska luettava, ei niinkään romaanina sinänsä vaan mielenkiintoisena näytteenä oman aikansa tyypillisemmästä viihde-sf:sta ja tietenkin osana merkittävän tieteiskirjailijan varhaista urakehitystä. Kenellekään tällaisista antikvaarisista ja historiallisista seikoista piittaamattomille en sitä kuitenkaan voi suositella ja olisin suonut, että Karisto olisi yrittänyt löytää jotain merkittävämpää Heinleinia, vaikkapa varhaiskauden parhaasta materiaalista kootun Revolt in 2100:n tai 1950-luvun parhaisiin Heinleineihin lukeutuvan The Puppet Mastersin. Mutta ne olisi tietysti pitänyt käännättää ja kaikkea... Tämä oli sentään käsillä valmiina, mikä ei minusta kuitenkaan ollut riittävän hyvä syy uuden painoksen julkaisemiseen. Juhani Hinkkanen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
