Nimetön kaupunki

Nimetön kaupunki

(Aikakoneesta 2/1991)


Takaisin arvosteluhakemistoon

H.P. Lovecraft: Nimetön kaupunki,
Jalava (Jalavan kauhusarja 12), 1991, nidottu,
ISBN 951-8954-52-6, 172 s.
Suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä, päällys Jari Rasi.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta)

Nimetön kaupunki on Jalavan kolmas Lovecraft-valikoima ja siihen sisältyvistä viidestä tarinasta yksi, "Vainooja pimeydestä", on julkaistu aikaisemmin Portissa selvästi parempana suomennoksena. Tämä tarina on arkkityyppistä Lovecraftia ja yksi hänen parhaista ja tunnetuimmista teksteistään. Se on tosiasiassa keskimmäinen osa löyhää trilogiaa, jonka rinnakkaistekstit kirjoitti Robert Bloch, mutta se ei kaipaa Blochin sinänsä näppäriä pastisseja ympärilleen vaan seisoo omilla jaloillaan.

Kirjan avausnovelli "Väri avaruudesta" kuuluu myös Lovecraftin kanonin kärkeen, ja se on ainoa tämän kokoelman teksteistä, joka ei suoranaisesti liity useimpia hänen novellejaan yhteen sitovaan Cthulhu-mytologiaan. Tämän tarinan hiljalleen kasvavaa hyytävää tunnelmaa edesauttaa realistinen ympäristö, Uuden Englannin maaseutu, jonka Lovecraft hyvin tunsi, elävän oloiset ihmiset ja ennen kaikkea se, että Lovecraft yinmärtää pitää kauhun lähteen näkymättömissä loppuun asti.

Kirjan niminovelli ja "Juhlapäivä" ovat tavanomaista keskiverto-Lovecraftia ja kuuluvat hänen varhaistuotantoonsa. Niiden merkitys on lähinnä siinä taustassa minkä ne antavat myöhemmille Cthulhu-tarinoille. "Nimetönkaupunki", joka on varhaisin Cthulhu-novelli, esimerkiksi mainitsee kuvitteellisen Necronomiconin kirjoittajan Abdul Alhazredin, siteeraa Necronomiconia mutta ei vielä mainitse sitä nimeltä. "Juhlapäivä" puolestaan kokoaa ensimmäisen kerran kaikki varhaisemmissa teksteissä ilmoille heitetyt ideat yhtenäiseksi kiinteäksi kokonaisuudeksi.

Kirjan pisin teksti "Hulluuden vuorilla" osoittaa, että Lovecraft oli ennen muuta novellisti. Tarina antarktisesta retkikunnasta, joka löytää vuosimiljoonia vanhan kaupungin, muutamia eläviä asukkaita ja tietenkin mittaamattoniia kauhuja, on venytetty aivan liian pitkäksi. Lovecraft esittää sen tekstinä, jonka retkikunnan osanottaja on kirjoittanut varoittaakseen muita uskaltautumasta Hulluuden vuorten takaiseen kaupunkiin. Tämä kehyskertomus on itsessään epäuskottava. Kuka tahansa tieteentekijä, jolle kerrottaisiin se, minkä Lovecraft antaa kertojansa esittää varoituksena, ryntäisi sutena paikalle näkemään kaikkea omin silmin. On kuvaavaa, että suomennettu versio samoin kuin melkein kaikki muutkin painokset tästä tekstistä ovat jo valmiiksi lyhennettyjä. Lovecraftin alkuperäinen käsikirjoitus lienee sellaisenaan julkaistu ainoastaan alkuperäisessä vuoden 1939 The Outsider and Others -kokoelmassa.

Mutta huolimatta kaikesta edelläkäyvästä on "Hulluuden vuorilla" silti tärkeä teksti Lovecraftin tuotannossa, sillä se kertoo enemmän kuin mikään muu novelli kirjoittajansa suhtautumisesta kauhuun ja yliluonnolliseen. Lovecraft oli ateisti eikä uskonut muuhun kuin mitattavaan ja aistein havaittavaan maailmaan, ja niinpä hänen kauhunsa oli kosmista eikä perinteiseen tapaan yliluonnollista. Hänen tarinoidensa entiteetit omasivat tieteiskirjallisen taustan ja olivat kotoisin avaruudesta tai toisista ulottuvaisuuksista, eivät niinkään helveteistä tai kuoleman rajan takaa. Lovecraft näki universumin pohjimmiltaan vihamielisenä paikkana, jossa ihminen oli uusi tulokas. Lovecraftilainen kosminen kauhu syntyy silloin kun ihminen tajuaa merkityksettömyytensä ja tilpäisyytensä suhteessa maailmankaikkeuden ajan ja tilan äärettömyyteen, ja tässä tarinassa ihmisen mitättömyyttä ilmentävät "suuret muinaiset", jotka eivät ole meille varsinaisesti vihamielisiä, vain välinpitämättömiä.

Kaiken kaikkiaan on Nimetön kaupunki ilmeisista heikkouksistaan huolimatta tärkeä kirja. Se sisältää muutamia Lovecraftin tuotannon kulmakiviä, jotka ovat välttämättömiä hänen tuotantonsa kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Valitettavasti olisi käännös voinnut olla parempi, nyt se oli korkeintaan innotonta rutiinityötä. Niin tosiaan, kertokaa kääntäjille, että hävittävät ilmauksen "erittäin" sanavarastostaan ja hautaavat sen vaikkapa kolmen metrin syvyyteen jonnekin, mistä sitä ei varmasti enää löydy.

Juhani Hinkkanen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute