Varjomaailma

Varjomaailma

(Aikakoneesta 2/1992)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Christopher Fowler: Varjomaailma (Roofworld, 1988),
Karisto, 1990, sidottu, ISBN 951-23-2895-X, 382 s.
Suom. Eero Mänttäri.

Te kaikki, jotka etsitte vauhdikasta actionkauhujännäriä, hankkikaa HETI Varjomaailma!

Jaa että miksikö?

No,lukemattomiahan ovat ne kauhutarinat, joita jo nyt on kirjoitettu tämän ns. normaalimaailmamme yhteydessä eli varjoissa elävistä yhteisöistä ja olioista. Joten: Lontoon katoilla asuu suuri joukko maanpinnalta sinne muuttaneita tai paenneita tyyppejä. Tämän kattomaailman asukkien kesken puhkeaa erimielisyyksiä, joukko jakaantuu hyviin ja pahoihin. Välienselvittely lipeää veriseksi, lontoolaisten niskaan alkaa putoilla ruumiita, poliisi on asioista pihalla kuin lumiukko. Kadonnutta kirjailijatarta etsivä kaveri joutuu yksiin erään nuoren naisen kanssa ja sitten he joutuvat puolivahingossa mukaan kattomaailman valtataisteluun. Pahoilla hepuilla on ylivoima ja heidän yliluonnollisia voimia omaava johtajansa on uhka liki koko maailmalle.

Niin niin, olettehan te tämän kuulleet aiemminkin.

Mutta kun tämä on niin HEM-ME-TIN hyvä kirja!

Fowlerin teksti on luistavaa ja hyvinkin tunnelmallista ja visuaalisia mielikuvia välittävää. 380 sivuun hän saa ahdetuksi reipashenkisen ja melkoisen sarjakuvamaisen, hirtehiseksikin virittyneen seikkailun, josta hänen sietää olla ylpeä. Kirja jotenkin vain kiskaisi ainakin minut mukaansa.

Mitä, sanoiko joku, että "pelkkää viihdettä vailla sanomaa"?

Muun ohessa Fowler on jatkuvasti, välillä isomminkin muistuttaen, yhteiskunnasta syrjään joutuneiden laitapuolen kulkijoiden tai muuten vain epäonnisten puolella, onhan itse koko kattomaailmakin ajatus elämästä varsinaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Joku allekirjoittanutta älykkäämpi onnistuisi löytämään monimielisempiäkin ajatuksia.

Ja entäs henkilöhahmot...

Jos henkilökuvat eivät aina olekaan hirmu syviä, niin ainakin ehdottoman sympaattisia, heistä voi todella pitää, ja se on paljon se.

Rymistelyssä hyödynnetään Lontoon näkymiä koko lailla taitavasti, ei mitenkään turistiopasmaisesti. Kadut, rakennukset, seudut piirtyvät elävästi tajuntaan ja tästähän sielläpäin joskus käyneet saavat yleensä riivittyä huumoria.

Mutta ai että käy kaikesta huolimatta kateeksi, kun kattomaailman väki voi kiitää pitkiä vaijeriratoja myöten öisen suurkaupungin yllä ja minä saan tyytyä 'vain' lukemaan siitä...

Osittain siksi kai se tuleekin luetuksi useampaan kertaan.

Joten, lue ihmeessä sinäkin. Ja, vanhaa klassikkoa lainatakseni... "Watch the Skies!"

Sami Myllymäki

Toim. huom. Enpä malta olla yhtymättä Samin suositukseen. Varjomaailmassa on kaikki unennäön kahjous ja elävyys. Ei kai se jätä mitään perimmäisiä kysymyksiä lukijansa sielua rikastuttamaan, mutta säpinää siinä on ja mukaansa se tempaa korkeanpaikankammoisimmankin lukijan. Tai ehkä juuri hänet.

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute