|
Portti naisten maahan(Aikakoneesta 2/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan Tämän kirjan luettuani tein yhden päätöksen, jonka toivottavasti kykenen pitämään: en enää koskaan, ilman poikkeuksellisen aukottomia perusteita, syytä kirjoittajaa toisen teoksen plagioinnista tai edes "alitajuisten vaikutteiden ottamisesta", niinkuin tuttu eufemismi kuuluu. Kun nimittäin aloin lukea Sheri S. Tepperin kirjaa Portti naisten maahan, minua aivan alkumetreiltä asti häiritsi kaivertava tuttuuden tunne: joskus, jossakin, olen lukenut juuri tämän saman tarinan, lähes yksityiskohtiaan myöten samankaltaisen. Pengoin muistiani, ja kun kirjan auki keriytyvä juoni edelleen pysytteli tuntemillani laduilla, muistin jo tuon toisen kertomuksen. Lumikki Tammen novellikokoelmassa Verovirkailijan sulhanen ja muita ihmeitä on kertomus nimeltä "Kuinka miehet sivistettiin". Sen ainekset ovat pääpiirteiltään samat kuin Tepperin romaanin: se kertoo tulevaisuuden katastrofin jälkeisestä yhteiskunnasta, jossa naiset ovat majoittuneet muurien ympäröimiin kaupunkeihin pitäen sivistystä yllä, ja jossa miehet asuvat muurien ulkopuolella harrastaen taisteluja ja metsästystä ynnä muita barbaarisia, miehisiä asioita. Kummassakin tekstissä kuvataan äitien tuskaa heidän menettäessään poikalapsensa koulutettaviksi miehiseen maailmaan; molemmissa miehet tulevat muurien sisään säännönmukaisiin lisääntymiskarnevaaleihin (ja kummassakin on yksi pohjimmaisia kysymyksiä perinnöllisyyden vaikutus ja isäehdokkaiden valinta). Keskeinen naishahmo on sekä Tammella että Tepperillä lääkäri, ja yksi keskeisistä mieshahmoista on kummallakin nimeltään Joshua. Lisäksi juonen tärkeänä piirteenä on miehiltä kielletyn tiedon salainen siirto muurien ulkopuolelle. Eiväthän tarinat aivan toistensa kopioita ole, eivät suinkaan. Mutta yleensä tämänkaltainen yhteisten tekijöiden runsaus saa olettamaan, että vaikutteita on otettu tiedostamatta tai tiedostaen. Nyt kuitenkin on tilanne se, että Tepperin teos on ilmestynyt vuonna 1988 ja Tammen 1987. Ja melko epätodennäköistä on, että Tepper olisi päässyt koskaan tutustumaan Tammen novelliin. Jää kolme todennäköistä vaihtoehtoa: joko Tepperin romaanista on olemassa aikaisempi versio, kuten novelli (niinkuin sf:n piirissä varsin usein käy), ja se on antanut Tammelle vaikutteet; tai sekä Tepper että Tammi ovat kumpikin lukeneet jonkin näitä molempia muistuttavan kolmannen teoksen; tai kyseessä on vain yksinkertaisesti yhteensattumien joukko. Ja mikäli, todellakin, kyseessä on yhteensattuma, on hermostuttavaa ajatella, kuinka nopsaan ja herkästi me oman genremme jotenkuten läpi tuntevat ihmiset vedämme näitä plagiointijohtopäätöksiä. Ovathan loppujen lopuksi sekä perusasetelma että siitä aukeavat yksityiskohdat kummassakin tarinassa synnyltään loogisia eivätkä mitään aivan ällistyttävän laukkaavaa mielikuvitusta vaativia. Itse asiassa pidän kaikkein suurimpana todisteena plagiointitapausta vastaan sitä, että kummassakin esiintyy sama keskeisen henkilön nimi (ja vielä osin samantapaisessa roolissa): pöljinkään plagiaattori ei ikinä jättäisi alkuperäistekstin nimiä omaan tuotokseensa. Yhtä kaikki, Tepperin teoshan on jo sivumääränsäkin takia paljon laajempi, syvällisempi ja henkilönsä paremmin hahmottava kuin samaa teemaa käsittelevä Tammen novelli - jos niitä epäoikeudenmukaisesti edes lähtee vertaamaan. Ihmiskunnan perimmäisiä kohtalonkysymyksiä pohtiva Portti naisten maahan ammentaa voimaansa paljolti hamasta antiikin myyttimaailmasta ja niistä jäljistä, joita tuo länsimaisen sivistyksen ponnistuspohja kulttuurimme rasitteiksi jätti. Uudelleen rakennetun Ifigeneia-tarun avulla peilataan Naisten Maan futuristisia arvoja. Muuten kerronta on usein arkista, pitkien dialogien ja päivittäisaskareiden kuvauksen sävyttämää, kaukana julistavuudesta. Tässä on toisaalta teoksen voima että myöskin sen heikkous: dramaattisia huippukohtia on harvassa ja sinänsä tärkeä teksti voi aika ajoin tuntua paikoillaan junnaavalta selittelyltä. Kirjan ansioina ovat biologisten totuuksien tiukan peräänantamaton käsittely, naisjohtoisen kulttuurin selkeä ja johdonmukainen kuvaus sekä kirjan loppupuolen räikeän patriarkaatin rinnasteinen esittely. Tepperin kirja on varmasti valaiseva ja mielenkiintoinen lukukokemus; feministisenä teoksena siitä puuttuu esimerkiksi Joanna Russin hyvin hallitsemat huumorintajuisuus ja energinen draivi. Johanna Sinisalo
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
