|
Naisen kopiot(Aikakoneesta 1/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Fay Weldon: Naisen kopiot Feministikirjallisuus mielletään yleensä, oikein tai väärin, vakavaksi kirjallisuudeksi sekä sanan merkityksessä "tärkeys" että merkityksessä "hymyttömyys". Tällöin Fay Weldonin kaltainen selvästi viihteellinen irvileuka jää helposti pintaliitämään selkeiden kategorioiden välimaastoon. Oman lukukokemuksen perusteella, joka ei Weldonin teosten kohdalla ole läheskään kattava, olen aina ajatellut, että hänen suhteensa feminismiin on kuin uskontotieteilijän suhde teologiaan, sen ilmiöistä kiinnostuneen, valistuneen, mutta sivustakatselevan havainnoitsijan. Weldon ei keskitä myötätuntoaan millekään rintamalohkolle ja tuntuu pitävän naisistaan vain hiukkasen enemmän kuin miehistään. Ilmeisesti hänestä vain on kivaa tehdä pilaa ihmisistä. Joulumarkkinoille ilmestyneen Naisen kopioiden takakansi valistaa, että tässä nyt sitten seikkailee neljä versiota samasta naisesta etsimässä ja löytämässä toisiaan ja itseään, Jane, Julie, Gina ja Alice. Muistetaanpa vielä, kuinka Gina oikeasti äännetään. Onko nyt tekeillä "The Cloning of Joanna Russ"? On ja ei. Kieltäytyisin ilman muuta uskomasta, jos minulle väitettäisiin, ettei Weldon ole lukenut Female Mania (Naisten planeetta) tai ainakin kuullut siitä. Silti tämä ei ole ollenkaan sama tarina. Onpahan vain osoitus siitä, kuinka saman alkuidean pohjalta eri kirjailijat kehittävät aivan omanlaisensa sovellutukset. Naisen kopiot kertoo Joanna Maysta, jonka puoliso on pakottanut aborttiin säilyttääkseen haastamattoman ykkössijan vaimonsa elämässä. Operaation aikana/asemesta on kuitenkin suoritettu varhainen kloonauskokeilu, jonka tuloksena Joannasta on olemassa neljä nuorta toisintoa. Omilla tahoillaan kaikki viisi naista sietävät eriasteista sortoa ja tyytyvät rajoittamaan elämänsä vain johonkin naisen vaihtoehtoisista rooleista. Vasta kohdatessaan toisensa he tulevat todella tietoisiksi kaikista itsessään piilevistä mahdollisuuksista. Mikäpä voisikaan olla konkreettisempi tapa vakuuttua siitä, että voisi olla jotakin muuta kuin on. Genetiikasta kiinnostuneille tämä teos ei anna yhtään mitään. Perimän ja kasvuympäristön merkitystä arvioiville se kertoo vain sen, mikä on aivan ilmeistä. Mutta onpahan nyt taas yksi pieni sf-aiheen soluttautumisyritys mainstreamin puolella. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
