|
Kolmas konstaapeli
(Aikakoneesta 4/1988)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Flann O'Brien: Kolmas konstaapeli (The Third Policeman, kirjoitettu noin1940, julkaistu 1967)
WSOY (Scifi-sarja), 1988, sidottu,
ISBN 951-0-15153-X, 252 s.
Suom. Kristiina Drews
Päällys: Heikki Kalliomaa
|
I
Flann O'Brienista kertovat hakuteokset viittaavat siihen, että hänen esikoisromaaniaan At Swim-Two-Birds (1939) ymmärtääkseen lukijalla on syytä olla joltiset tiedot Irlannin historiasta ja kansanperinteestä. Kolmannessa konstaapelissa voi aistia nuhjuisen kyläkapakan ilmapiirin ja haistaa irlantilaiset turvesuot mutta lukija jää edelleen vaille sitä avainta, jolla O'Brienin salamielinen ja unenomainen teos avautuu. Eikä avaudu myöskään salaperäinen musta lipas, josta koko tarina oikeastaan lähtee käyntiin. Mikä se on? Taikakalu, jonkinlainen sampo, toiveiden toteuttaja, vaarallinen pommi?
II
Kolmas konstaapeli kuulukoon pakolliseksi luettavaksi niille, jotka suunnittelevat pyöräretkeä Irlannin maaseudulla tai jotka muuten vain harrastavat liikkumista kaksipyöräisten ystäviemme seurassa.
III
Ainesten purkamisyritys: a) goottilainen romaani: murhattu mies, kummitustalo, salaperäinen lipas; b) myyttinen matka: käynti "iäisyydessä" eli Kuoleman valtakunnassa poliisien opastamana (Dantellakin oli Vergilius tiennäyttäjänä!); c) science fiction -elementti: kojeilla ja mittareilla täyteen ahdettu maanalaisten käytävien verkosto, hissi, "lukemien" ottaminen; d) postmoderni romaani: "toden" ja fantasian sekoittuminen, fiktion ja tieteellisen kommentaarin ristiveto, kielellinen leikittely, mise-en-abyme¹; e) absurdi komiikka ja epälogiikka: polkupyörän hirttäminen, poliisit puolustautumassa yksijalkaisia miehiä vastaan silmät sidottuina, aikahypyt ("Nyt ei ole tänään, nyt on eilen"); f) pedanttisen tieteenharjoituksen parodia: de Selbyn tutkimukset ja teoriat ja niiden kommentaarit.
IV
Kolmas konstaapeli on riemastuttava kummajainen WSOY:n Scifi-sarjassa, ja jos samanlainen suuntaus jatkuu, voimme kenties piankin nauttia Carlos Fuentesin romaanista Terra nostra tai Stanislaw Lemin laatimista arvosteluista kirjoista, joita ei ole olemassa.
V
Pidettävä mielessä Viisauden Säännöt: "Esitä aina kaikki mahdolliset kysymykset, mutta älä koskaan vastaa yhteenkään. Käännä kaikki mitä kuulet omaksi eduksesi. Pidä paikkausvälineet matkassa. Käänny vasemmalle niin usein kuin mahdollista. Älä koskaan paina etujarruja ensimmäiseksi." (Kolmas konstaapeli, s. 74-75)
VI
On oireellista, että kirjailija joka esiintyi elinaikanaan useilla nimillä (mm. Brian O'Nolan, Mylesnag Copaleen, Brother Barnabas ja George Knowall), kirjoittaa miehestä, joka unohtaa nimensä. Anonyyminä hänen identiteettinsä hajoaa ja oikeastaan häntä ei ole olemassa.² Kolmas konstaapeli on ennen muuta rajatilojen ja -tilanteiden kuvitusta: elävän ja kuolleen, toden ja unen, kauhistuttavan ja koomisen, arkirealismin ja kuvitellun rajamaata samalla tavoin kuin Flann O'Brienin koko tuotanto sijoittuu gaelin ja englanninkielen, irlantilaisen tradition ja eurooppalaisen (post)modernismin väliseen saumaan.
VII
Oheislukemiseksi suosittelen seuraavia: J.L. Borges: "John Wilkinsin analyyttinen kieli" (kokoelmasta Haarautuvien polkujen puutarha), Bruno Schulz: Krokotiilikuja, Laurence Sterne: Tristram Shandy.
VIII
"Matka on hallusinaatio", väittää Kolmannen poliisimiehen minä-kertojan tiedemies-esikuva de Selby. Voit matkustaa Pääsiäissaarille sulkeutumalla huoneeseen, jossa syvennyt tutkimaan Tyyntä Valtamerta esitteleviä postikortteja ja matkaoppaita. (Varaudu kuitenkin tulemaan sopuisasti toimeen paikallisten poliisiviranomaisten kanssa.)
Matti Savolainen
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
