|
Käenpojat
(Aikakoneesta 1/1989)
Takaisin arvosteluhakemistoon
John Wyndham: Käenpojat (The Midwich Cuckoos, 1957)
Esipuhe: Anetta Meriranta
Ursa (Ursa SF 12), 1988, nidottu, ISBN 951-9269-46-0, 188 s.
Suom. Veikko Rekunen
Päällys: Vesa Lempiäinen
|
Eräänä syksyisenä päivänä tapahtuu pienessä ja äärimmäisen rauhallisessa englantilaisessa maalaiskylässä outoja asioita. Kylän ylle laskeutuu väritön, hajuton ja mauton kaasupilvi. Aineen koostumus jää arvoitukseksi mutta sen vaikutuksesta kaikki hengittävät olennot menettävät tajuntansa. Kun kyläläiset viimein heräävät horroksestaan, he ovat menettäneet muistinsa siitä mitä tapahtui vai tapahtuiko ylipäätään mitään. Asia unohtuu ja tapausta aletaan kutsua nimellä Hukkapäivä.
Kunnes parin kuukauden kuluttua todetaan riemastuttavan kauhistuttava asia: kaikki kylän hedelmällisessä iässä olevat naiset havaitsevat olevansa raskaana, jopa nekin, jotka tiettävästi ole olleet minkäänlaisessa kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyy 61 vauvaa, jotka ovat fyysisesti täysin samanlaisia ja heillä kaikilla on kullanväriset silmät. Lapset kehittyvät hämmästyttävän nopeasti. Kaksivuotiaina he osaavat lukea, yhdeksänvuotiaina he ovat ulkoisesti 16-vuotiaan näköisiä. He eivät näytä tarvitsevan ns. vanhempiaan mihinkään vaan eristäytyvät muista kyläläisistä omaksi pikku yhteiskunnakseen.
Tarinan kertoja on henkilö, jonka vaimolle sattumalta ei synny kultasilmäistä käenpoikaa. Asioita tarkastellaan ulkokohtaisesti, ehkä liiankin neutraalisti. Kertojan hahmo itsessään jää varsin mitäänsanomattomaksi.
Tarina etenee rauhallisesti ja kiihkottomasti, kuitenkin kokoajan ylläpitäen hienoista jännitystä. Loppuratkaisu ei liene yllättävä, mutta jättää lukijan ristiriitaisten tunteiden valtaan.
Niin että kuka onkaan rikollisista pahin? Käki, joka munii munan pesään ja jättää poikasensa muiden huollettavaksi? Poikanen, joka ei luonnolleen mitään mahda ja tyrkkää sisarpuolet yli laidan? Vaiko sittenkin rastasparka, joka oman nälkänsä unohtaen ruokkii kyltymätöntä poikastaan?
Onko jokin ulkopuolinen voima uhka vai mahdollisuus? Kirja päättyy lauseeseen: "Jos haluat pysyä hengissä viidakossa, toimi viidakon lakien mukaan."
Virpi Kianta
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
