Kosmoskumikin on vaaleanpunainen vaikka sitä ei mustavalkoisessa kuvassa juuri huomaa.
Leena Peltonen
mami
Toukokuun 29. vuonna 1986 oli sädehtivän kaunis
kesäpäivä, kun starttasimme toimitusjohtajalla
vahvistetun työryhmän kanssa silloisesta
mainostoimistostani tamperelaiseen hiuskosmetiikkafirmaan
asiakaskäynnille. Neukkaripöydän
ääressä saimme kuulla, että heidän
hongkongilaiselta liikelahjafirmalta tilaamiensa,
täkäläisten kampaajien vokottelemiseksi aiottujen
eläinreppujen näytekappaleet olivat saapuneet. Moinen
hassu muoti ei ollut vielä ehtinyt Suomeen saakka, mutta
tulossa se oli ja firma halusi olla pykälän
edellä. Me olimme vähän ihmeissämme. Eläinreput? Kysyimme, saisiko niitä nähdä. Meille kerrottiin, että pupu ja panda ja nalle ja koala, joita he tilaisivat, olivat jo mainosvalokuvaajalla. Talosta löytyi vain se viides, hassunnäköinen.
Se tuotiin, ja samassa tiesin kohdanneeni kohtaloni. Minun oli saatava se hassunnäköinen, vaikka joutuisin seisomaan päälläni tai murtautumaan firmaan tiiliskiven avulla. Tein itseni julkisesti naurettavaksi, pidin hassunnäköistä sylissäni ja lepertelin sille lopun palaverin ajan. T.J. oli kärsivän näköinen ja työryhmä katseli inhoten, mutta on tilanteita, joissa välttämättömyys menee arvokkuuden edelle. Lopulta hiuskosmetiikkafirman pomo sanoi, että vie pesääsi ja hyssytä. Jesss!
Miksi moinen farssi? Se hassunnäköinen oli vaaleanpunainen, sateenkaarikorvainen ja ilmiselvästi jonkinlainen jyrsijähähmo. Monta vuotta aikaisemmin minulla oli ollut Puolassa hyvä, rakas ystävä Pjotr Stepwienski, joka aina kännipäissään vaipui jaanaamaan: "In my next life I want to be a rabbit, a pink rabbit". Sitten sain vain lyhyen, haparoivalla englanninkielelle kirjoitetun ilmoituksen siitä, että Pjotr oli kuollut, yksityiskohtia en milloinkaan tullut tietämään. Oitis tämän vaaleanpunaisen entiteetin nähdessäni tiesin Pjotrin palanneen. Olivia de Havillandin luo nuo kuolleet miehenketaleet palaavat valkoisena kyyhkysenä, Jane Fondan luo peräti mustana orhina. On jotenkin ihan linjassa, että minä saan vaaleanpunaisen rottarepun.
Kosmoskumikin on vaaleanpunainen vaikka sitä ei mustavalkoisessa kuvassa juuri huomaa. |
Kus-Kus sai nimensä paria päivää
myöhemmin mainostoimistossa, kun keskusneitimme Välkky
pyyhälsi huoneeseeni kysymään mikä tai
mitä on kuskus. Hänelle selitettiin, että se on
sellainen kaakkoisaasialainen pussieläin, ja asiaa
demonstroitiin esittelemällä se
hassunnäköinen vaaleanpunainen: "Pussieläin,
tämmöinen". Osoittautui tietenkin, että
Välkky tarkoitti pohjois-afrikkalaista ruokalajia, mutta
silloin oli jo myöhäistä. Psykorotta oli
peruuttamattomasti saapunut jäädäkseen ja
aloittaakseen tiensä monipuoliseksi kulttuuri- ja
mediapersoonaksi, mistä urasta nämäkin sivut
kertovat. Olkoon vain hassunnäköinen, on taatusti sen
hiuskosmetiikkafirman maahantuomista repuista ainoa, joka on
päätynyt Kolmos-tv:n illan ruutukasvoksi, sarjakuvan
päähenkilöksi, ristisanatehtäviin,
Kosmoskumi-voittajaksi, brittiläisen Get Stuffed
-yhdistyksen jäseneksi ja valokuvaan sekä John
Brunnerin että Marion Zimmer Bradleyn kanssa. Hah! Leena Peltonen mami
|