Lies, Inc.

(Ennen julkaisematon)

Koko tieteiskirjallisuuden kuvasto lainaa helposti itsensä vainohathaisuudelle ja jakomielitautisuudelle. Onko lähimmäiseni robotti, olenko minä ainoa todellinen ihminen koko maailmassa ja jonkin julman kokeen uhri, onko kaikki lavastusta? Ovatko ajatuksenikaan omiani vai vaikutetaanko aivoihini jollakin salaperäisellä säteellä? Onko näkemäni lonkerohirviö todellinen vai pelkojeni luomaa harhaa? Olenko matkalla avaruuteen vaiko vain omaan sisäavaruuteeni? Muuttavatko huumeet aistini vaiko todellisuuden?

Näitä kysymyksiä vatvoo edesmennyt herra Dick jokaisessa kirjassaan. Hänen tyylistään on jo aika ajanut ohi. Dickin kirjoissa on lähes antikvaarista viehätystä, menneen ajan charmia. 60-70 -luvun psykedeliavisiot ja lsd-näyt hymähdyttävät ja saavat pudistamaan päätään, kuinka radikaalia se sitten aikoinaan on ollutkin.

Maailmantuhon uhkakin oli silloin paljon konkreettisempi, pelottavampi, kansakunnat eivät vielä olleet tottuneet ydinaseisiin, saasteisiin ja ylikansoitukseen. Muutto pois tästä maailmasta oli kuin uni, haave, jonka puolivakavasti uskottiin toteutuvankin. Muistan hyvin sen innostuksen, jonka ensimmäinen Kuussa käynti sai aikaan. Sanomalehdissä kuviteltiin tulevaksi pysyviä avaruusasemia ja Marsin-matkoja, aivan vakavasti.

Dick näki noissa haaveissa varmasti jotakin muutakin kuin naiivia uskoa uljaaseen, uuteen maailmaan. Romaanissaan Palmer Eldrich - kolmesti merkitty mies (1965) Dick kuvasi, kuinka Maastamuuttajia pakotettiin lähtemään tähtiin. Määränpäänä eivät olleetkaan mitkään paratiisiplaneetat, vaan olosuhteet olivat usein vieläkin ankeammat kuin Maassa - planeetanalaisia tai suljetun kuvun alla olevia harmaita kaupunkeja. Elämää näissä olosuhteissa helpotettiin kaupallisilla tavaramerkkihuumeilla. Marsissakin tarvittiin messiasta... John Lennon muuten harkitsi tuottaa elokuvan Palmer Eldritchistä.

Illuusio paremmasta elämästä oli sentään jotakin parempaa. Dick varmasti virnistelee pilvenlongallaan nyt, kun Kaliforniassa on marijuana hyväksytty lailliseksi reseptihuumeeksi. Siitä se alkaa.

En tiedä, oliko Dick kyynikko vai ei. Hänellä pelastus ja epätoivo näyttävät molemmat löytyvän sielun syvyyksistä. Ympäristöstä ei ole niinkään suurta väliä.

Lies Inc. -romaanissa Maastamuuttajille annetaan siinäkin kuva taivaasta taivaissa, ihanasta planeetasta, jolle on hyvä muuttaa. Ikävä kyllä, lippuja on vain menomatkalle Valaan suuhun, paluuta ei ole. Maahan tulevat viestit ovat kaikki ihanteellisia kuvauksia onnellisista olosuhteista, mutta voiko niihin luottaa?

Tähtienväliseen matkustamiseen pystyvän laivan omistaja Rachmael ben Applebaum lähtee ottamaan asiasta selvää. Todellisuus osoittautuukin määränpäässä varsin moniulotteiseksi, paramaailmoja on päällekkäin niin, että heikompia hirvittää. Dick halunnee sanoa, että vaikka ihminen pääsisikin tähtiin, on hän sielläkin oma itsensä. Polttouunit ovat ihmisen historiaa, ja voivat ne olla tulevaisuuttakin.

Dick on kirjoittanut esseessään "Man, Android and Machine" (1976): But still, we must realize that the universe although kind to us in its entirety (it must like and accept us, or we would not be here; as Abrahan Maslow says, 'otherwise nature would have executed us long ago') does contain grinning evil masks which loom out of the fog of confusion at us, and it may slay us for its own gain.

Toden totta. Sekopäinen, sumuinen, ilkeästi irvistävä kerroksellisuus tulvii lukijan tajuntaan tässäkin niin pökerryttävänä niin monen naamion takaa, että esteettinen lukunautinto siitä jonkin verran kärsii. Idea on kyllä hyvä, mutta teksti on paikoin sekavuudessaan lähes lukukelvotonta. Suomentaja on yrittänyt parhaansa ja vielä lisännyt jakomielisyytta laittaessaan sinuttelua lauseisiin, joissa selvästi herroitellaan tai neiditellään.

Nyt käännetty romaani ilmestyi ensimyuodossaan USA:ssa Ace pokkarisarjassa vuonna 1966 nimellä The Unteleported Man. Täydellisenä toimitettu laitos Lies, Inc. julkaistiin Englannissa 1984 Gollanczin kustantamana. (toim. huom. Lies, Inc. on tosiasiassa Dickin kauttaaltaan uudelleenkirjoittama versio The Unteleported Manista, jonka alkuperäisen tekstin täydellinen versio ilmestyi Berkley Booksin kustantamana 1983 alkuperäisen nimisenä)

Vaikka Dickin kirjat ovat vanhentuneita ja tyyliltään karkeita verrattuna vaikkapa sellaisiin nykypäivän tieteisromaaneihin kuin Bruce Sterlingin Holy Fire ja Neil Stephensonin The Diamond Age, nämäkään kirjat eivät voisi olla olemassa ilman Dickiä. Tieteiskirjallisuuden evoluutiosa Philip K. on yksi tärkeä askel, siksi hänet on tärkeää tuntea. Muille kuin tieteiskirjallisuuden harrastajille hänen merkityksensä on marginaalinen. Lukekaa vaikka Vonnegutia.

Sauli Santikko


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute