David Langford: War in 2080

Tutustutimme Aikakoneen lukijat armoitetun fandom-humoristin David Langfordin tapaan analysoida tieteiskirjallisuutta muutama numero sitten (Aikakone 2/1992) artikkelissa Ilo irti järjettömästä väkivallasta. Silloin oli kyse puhtaasti fiktionaalisesta väkivallasta mutta tässä kirjassa onkin sitten tosi kysymyksessä. Hän nimittäin tutkii tapoja, joilla meidät saatetaan lähimpien vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa tuhota tuusannuuskaksi.

Langford on koulutukseltaan fyysikko ja työskenteli ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään useita vuosia Atomic Weapons Research Establishmentissa Aldermastonissa, jossa kehitettiin juuri niitä asioita, joista hän tässä teoksessaan kertoo kiinnostavia ja vertahyytäviä yksityiskohtia.

Hän aloittaa suhteellisen tavanomaisista tappovälineistä kuten vetypommeista ja neutronipommeista, siirtyen sitten pohdiskelemaan niitä kiehtovia vaikutuksia, joita esimerkiksi mikroaalloilla tai hyvin voimakkailla magneettikentillä saattaa olla suojaamattomaan uhriin. Yksi kammoittavinimista ideoista on ase, joka kuumentaa uhrin hampaissa olevat paikat hehkuvan kuumiksi(ikeniäni kiheirnöi, kun kirjoitan tätä...).

Ja sitten seuraakin jo huomattavan tieteiskirjallisia pohdiskeluja kuten tulivuorten tai maanjäristysten käyttö aseina, joka tosin on jonkin verran hankalaa, niitä kun voi käyttää vain tietyissä paikoissa. Meteorin tai pienen asteroidin sen sijaan voi syöstä minne haluaa ja niitä on vaikea pysäyttää, kun ne kerran on pistetty putoamaan, ja kiviä voi heitellä myös jatkuvana virtana esimerkiksi kuusta. Tästä eteenpäin käyvät Langfordin ideat jonkin verran yltiöpäisiksi ja lopulta hän pohtii mm. mustien aukkojen mahdollista sotilaallista hyötykäyttöä.

Nyt voisi luulla, että tällainen kirja on kuolemanvakava, synkkä ja pullollaan maallikoille käsittämätöntä tieteellistä jargonia. Mutta eipä suinkaan. Langford ei olisi Langford ellei hän ottaisi iloa irti myös todellisista joskin huomattavan spekulatiivisista väkivallan mahdollisuuksista. Kirjan teema on epäilemättä vakava mutta käsittelytapa on kepeä ja teos on myös erinomaisen hyödyllinen lähdekirja kenelle tahansa suuremman luokan sotilasoperaatioita suunnittelevalle tieteiskirjailijalle. Mistä muualta voisi vaivatta saada selville käytännöllisimmän lähitaistelutekniikan painottomassa tilassa, Venuksen massan omaavan mustan aukon läpimitan (12mm) tai näppärän menetelmän kokonaisten mantereiden räjäyttämiseksi taivaan tuuliin (noin tonni antimateriaa riittänee keskikokoiseen mantereeseen). Ongelmaksi jäänee vain tämän mainion käsikirjan löytäminen, sillä sen painos lienee loppunut joskus toistakymmentä vuotta sitten. Omani löysin vuosia sitten helsinkiläisestä antikvariaatista kahdeksan markan hinnalla joten hyvää tuuria vain ja paljon jalkatyötä... (helpompikin tapa on: teos on ostettavissa suoraan Langfordilta kovakantisena kymmenen punnan hintaan)

Juhani Hinkkanen

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun