|
You Shall Know
Them
Vercors: You Shall Know Them
(Les Animaux dénaturés, 1952).
Pocket Books, 1955, paperback, 196 s.
Translated by Rita Barisse.
Sama käännös julkaistu myös
nimillä Borderline ja
The Murder of the Missing Link.
|
Ranskalaisen Jean Brullerin (1902-1991) salanimellä Vercors kirjoittama You Shall Know Them on kirja, joka on tapana tunnollisesti mainita siellä, missä rotukysymykset ja science fiction kohtaavat. Onko kirja saanut jonkinlaisen moraalisaarnan luotaantyöntävän maineen tai tullut leimatuksi kuivaksi klassikoksi, jonka kaikki toivoisivat lukeneensa, mutta jota kukaan ei viitsisi lukea? Vai johtuuko sen tuntemattomuus sen kurjasta kannesta, joka saa toimimaan juuri päinvastoin kuin käskee?
Teos nimittäin on todellinen timantti, joka kannattaa kaivaa esiin rihkamaläjästä ja tutkia kirkkaassa valossa. Sen tinkimätön älyllinen rehellisyys, kysymyksenasettelun - eh - sanoisimmeko kokeilevuus ja kerronnan temppuilemattomuus tekevät siitä kirjan, jolla fiksun skeptikon hyvin saisi vakuutetuksi scienee fictionin arvollisuudesta kirjallisuudenlajina, eikä sitä kaiken kokeneen harrastajankaan pidä kavahtaa, vaikka se onkin eettisesti tervehenkinen ja puhuu 'todellisista' asioista.
Löytyypä jostakin Uuden Guinean viidakoiden kätköistä yhdyskunta olentoja, tropeja, jotka voisivat olla se puuttuva rengas. Alimpia ihmisiä, ylimpiä apinoita, kas siinä pulma. Jonkin aikaa kysymys kiinnostaa vain tiedemiehiä. Tropit todetaan kykeneviksi saamaan yhteisiä jälkeläisiä ihmisen kanssa (keinohedelmöityksellä, tietenkin. Tämä on sivistynyt kirja). Senhän pitäisi jo ratkaista asia, paitse että ne/he kykenevät siihen myös simpanssien kanssa. Ratkaisun etsiminen menettää puhtaan akateemisuutensa, kun joku häikäilemätön keksii ruveta käyttämään tropeja ilmaisena orjatyövoimana tuotantolaitoksissa. Tarvitaan oikeuden päätös ratkaisemaan kysymys olentojen ihmisyydestä.
Tästä kirja varsinaisesta alkaa. Keskushenkilömme soittaa yöllä kotiinsa lääkärin, joka pahoitellen toteaa sankarimme pienen pojan kuolleeksi. Tällöin sankarimme paljastaa, että lapsi oli hänen jälkeläisensä tropinaaraan kanssa, ja että hän on vakain tuumin ja harkiten myrkyttänyt sen. Kas niin: nyt on pakko ratkaista, onko hän murhannut poikansa vai lopettanut kotieläimensä. Ällistyneet oikeusoppineet joutuvat toteamaan, ettei yhdenkään valtion laki yksiselitteisesti määrittele, mikä on ihminen. (En yhtään tiedä, voiko tämä olla totta, mutta saattaa ollakin.)
Suurin osa teoksesta selostaakin sitten oikeudenkäyntiä, jossa jury kuulee erilaisten asiantuntijoiden perusteluja ja etsii ratkaisua. Ajatelkaa nyt, kuinka taitavaa: lukija pakotetaan toivomaan, että hyvän asialla oleva sankari todettaisiin syylliseksi murhaan. Kirja ei muutenkaan helppoile. Aina kun lukija uskoo keksineensä ratkaisun avaimen, astuu todistaja-aitioon taas joku osoittamaan, ettei sekään käy. Se kriteeri, jolla ratkaisu viimein syntyy, tuntuu kevyesti antikliimaksilta, mutta sensaatiomaisempi loppu tuskin olisi kirjan hillittyyn henkeen sopinutkaan. Enpä kerrokaan teille, missä ihmisyyden alaraja Vercorsin mukaan kulkee. Miettikää sitä, ja jos teillä on niin hyvä onni, että löydätte kirjan jostakin antikvariaatista, niin ostakaa ihmeessä ja noudattakaa kannen kehotusta.
Leena Peltonen
Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin
Takaisin sivun alkuun
|
