L. Ron Hubbard: Typewriter in the Sky

L. Ron Hubbard:
Typewriter in the Sky (1940, kirjana 1950).
Cherry Tree Book No.409, 190 s.
Painovuotta ei mainittu mutta lähdekirjallisuuden
mukaan 1951.
Teokseen sisältyy myös pienoisromaani Fear,
jota ei mainita kannessa, ainoastaan nimilehdellä.
Kalkkunaisen kansikuvan on signeerannut
joku Ron.

Hubbard on huonomaineinen mies mutta tämä on hyvä kirja. Hubbard oli 1940-luvulla, silloin kun scientologia tuskin oli vielä edes kiilto hänen silmissään, ensiluokan tieteis- ja fantasiakirjailija, jonka tuonaikaiset romaanit ansaitsisivat olla arvostetumpia kuin ovat. Oletan syyn niiden tuntemattomuuteen piilevän juuri Hubbardin scientologia-maineessa. Siinä missä hänen aikalaistensa Asimovin, Heinleinin, Van Vogtin ja lukuisten muiden samanaikaiset teokset ovat jatkuvasti saatavilla, eivät kustantajat ole koskeneet Hubbardin teoksiin kuin hyvin satunnaisesti ja niinpä esimerkiksi maineikas romaani Final Blackout on ollut enimmäkseen hyvin vaikeasti hankittavissa. Scientologien oma Bridge-kustantamo on kylläkin viime vuosina alkanut julkaista myös Hubbardin vanhaa tuotantoa, mutta siihen kolehtiin en välittäisi rahojani pistää. (Sittemmin on Final Blackoutista tullut useitakin uusia painoksia, useimmat scientologia-tahoilta)

Ja harvinainen on myös suosikki-Hubbardini, pienoisromaani Typewriter in the Sky, joka alunalkaen julkaistiin jatkosarjana Unknown-lehden marras- ja joulukuun numeroissa 1940. Kirjankansien väliin se pääsi vuonna 1951 fanikustantamo Gnome Pressin toimesta samoissa kansissa toisen pienoisromaanin Fear kanssa. Seuraavana vuonna pieni ja jo kauan sitten historian hämärään kadonnut englantilainen pokkarikustantamo Cherry Tree Books julkaisi sen mielenkiintoisessa mutta vain pari vuotta jatkuneessa fantasiasarjassaan ja sitten se katosikin näkymättömiin lukuunottamatta joskus 1970-luvulla tullutta amerikkalaista pokkaripainosta kunnes Bridge julkaisi siitä uuden laitoksen vuonna 1995.

Typewriter in the Sky on tarina tarinan sisällä.Pulp-kirjoittaja Horace Hackettin on kirjoitettava romaani ja vieläpä nopeasti, sillä hän on myöhässä sovitusta deadlinesta. Kyseessä on Karibianmerelle 1600-luvun alkupuolelle sijoittuva seikkailutarina. Espanja ja Englanti käyvät julistamatonta ja armotonta sotaa ja englantilaiset kaapparit ahdistelevat espanjalaisten laivoja aina kun voivat. Hackett päättää käyttää tarinan pääkonnan mallina ystäväänsä, pianistia nimeltä Michael de Wolf huolimatta tämän vastustelusta. De Wolf liukastuu kylpyhuoneessa ja palaa tajuihinsa espanjalaisena amiraali Miguel de Lobona, Hackettin romaanin roistona. Hän on vakavissa vaikeuksissa sillä hän tietää hyvin miten roistoille Hackettin romaaneissa lopulta käy. He poikkeuksetta päättävät päivänsä sankarin käden kautta.

Hackettin juoni on standardimaista seikkailukamaa Errol Flynn -elokuvien tapaan, De Lobo joutuu englantilaisten käsiin, onnistuu salaamaan todellisen henkilöllisyytensä ja rakastuu St.Kittsin englantilaisen kuvernöörin tyttäreen, joka on myös Hackettin varsinaisen sankarin mielitietty. De Wolf/Lobo, joka täsmälleen tietää mihin tarina väistämättä on johtamassa, tekee parhaansa ohjatakseen tapahtumia omaan suuntaansa ja onnistuukin, ainakin silloin kun Hackettilla on kädet täynnä työtä päähenkilönsä, englantilaisen kaapparin kapteeni Bristolin kanssa. Ja meidän maailmamme tasolla Hackett väliin ihmettelee, miten romaani paikoitellen tuntuu miltei itse kirjoittavan itsensä.

Hubbardin romaanin suurimmat ilot eivät kuitenkaan piile sen juonessa sinänsä vaan siinä miten Hackettin huolimaton kirjoitustyyli vaikuttaa de Wolfiin romaanin maailmassa. Hän esimerkiksi haaksirikkoutuu ja pelastuu mukanaan vain ne vaatteet, mitkä hänellä on yllään, mutta seuraavana päivänä hänellä aivan ilmeisesti on käytettävissään täydellinen espanjalaisen aatelismiehen vaatevarasto, joskin hänen yllään olevat vaatteet tai niiden väri saattavat vaihtua aivan varoittamatta luvusta ja kohtauksesta toiseen. Jossain vaiheessa hän soittaa kuvernöörin tyttärelle pianoa, joka on nykyaikainen ja jossa lukee "Steinway, Chicago" ja hän sitäpaitsi soittaa Brahmsia ja Mendelssohnia. Hän toisin sanoen näkee ja kokee asiat sellaisina kuin Hackett ne kirjoittaessaan mielikuvituksessaan näkee, ja välillä, silloin kun hän tuntee menettävänsä tapahtumien kontrollin takaisin Hackettille, hän kuulee jostain taivaalta etäistä mutta selvästi tunnistettavaa kirjoituskoneen ääntä.

Typewriter in the Sky ei ole täysin onnistunut romaani, sillä Hubbard ei lopultakaan kykene ratkaisemaan rakentamaansa tilannetta lukijaa tyydyttävästi. Mutta pakollista luettavaa se silti on aivan kaikille alkavalle ja oppineemmillekin kirjoittajille, tai olisi jos se olisi helpommin saatavilla, sillä Hackettin virheet ja huolimattomuus ovat ajattornia. Niihin syyllistytään joka päivä ja niihin syyllistyvät hyvätkin kirjoittajat eikä niitä missään kirjoittajanoppaassa ole ikinä kuvitettu niin hyvin kuin tässä Hubbardin puolen vuosisadan takaisessa tarinassa.

Juhani Hinkkanen

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun