Puumajakesä

Lilian Kallio: Puumajakesä.

1. painos: WSOY (Nuorten toivekirjasto 241), 1977, sidottu,
ISBN 951-0-08188-4, 164 s.
Päällys Ulla Vaajakallio.

2. painos: WSOY (Suuri Nuorten Kirjakerho), 1978, sidottu,
ISBN 951-643-347-2, 164 s.
Päällys Ulla Vaajakallio.

3. painos: WSOY (Koulun peruskirjasto 62), 1987, sidottu,
ISBN 951-0-14359-6, 162 s.
Päällys Sirpa Parikka.

Kuinkahan monella se alkoi näin päin?

Kyseessä on siis Ugudibuun kirjoittajan nuortenkirja. Leppoisa joskin ongelmat ovat todellisia; Loppujen lopuksi asiat saadaan reilaan kiukkuista talkkaria ja huostaanotto-ongelmaa myöten. Ei mitään yliluonnollista. No, miksi sen sitten ns. pitäisi kuulua alaamme.

Päähenkilökaksikko, sisarukset Lea ja Leo uppoutuvat muun porukan mukana Keski-Maahan. He jopa ristivät kissansa Bilbo Reppuliksi. Loppujen lopuksi he päätyvät leikkimään Sormusten Herraa kuuseen rakennetun puumajansa ympärille (joskin Leo haluaa itsepintaisesti kutsua sitä mallorniksi). Kai sitä nykyään kutsuttaisiin live-pelaamiseksi.

Nykyisenä angstisena "No Future"-aikana Puumajakesä on luultavasti liian kiltti useimmille scifisteille. Mutta haluatko saada jonkun kakaran lukemaan Sormusten Herran? Lykkääpä kokeeksi Puumajakesä käteen. Ja valmistaudu varmuuden vuoksi kysymystulvaan.

Vesa Lehtinen