Tanith Lee: Personal Darkness

Tanith Leen Pimeyden tytär on saanut jatko-osan. Olin jotenkin varma, ettei jatko voisi olla hyvä, mutta olin väärässä. Harvoin on ollut niin hauskaa olla perusteellisesti väärässä; jatko on paljon parempi kuin alku.

Tosin alussa kirja ei vaikuttanut lupaavalta. Ruth kulki pitkin Englantia ja harjoitti varhaiskypsää murhaamisen kykyään. Mutta sitten näyttämölle tuotiin viimeksi henkiin jääneet Scarabaet, uusia loihdittiin paikalle, ja Rachaela teki sovinnon sukunsa kanssa - ja juttu lähti lentoon.

Scarabaet osoittautuvat muuntautumiskykyiseksi väeksi. He muuttavat tyynesti kaupunkiin. Miranda nuortuu. Camillo ryhtyy Helvetin Enkeliksi. Paikalle ilmestyvät Malachi - jota väitetään Camillon isäksi - ja Althene, joka tuottaa suurimman yllätyksen kaikista. Siinä, missä suku kutsuu Adamusta papiksi, Malachi on soturi. Tanith Lee tuntee myyttinsä. Adam, Raamatun hahmo, ihmiskunnan kantaisä, tuhoutui. Malachi, irlantilaisen myytin sankari ja jumala, tuhoutuu myös, mutta eri tavalla. Molemmat viime kädessä rakkauteen. Rakkaus ja kuolema kulkevat käsi kädessä myös normaaleilla ihmisillä - jos normaaleja ihmisiä nyt sitten onkaan.

Kirja piirtää huikean kaaren, jonka alku- ja loppupisteet ovat lähes samat. Kirjan alussa: Tyttö sateessa. Ja lopussa: Kuollut tyttö sateessa.

Eija Elo

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun