Katherine Neville: Musta kuningatar

Kolahtanein kaikista kirjoista on Katherine Nevillen Musta kuningatar. Ensiksi kolahtaa suomennoksen nimi. Suomessa on nimittäin julkaistu kaksi shakkipeliin liittyvää romaania nimeltä Musta kuningatar. Toinen on Walter Tevisin, ja siinä todella puhutaan shakista. Toinen on tämä Nevillen, alkuperäiseltä nimeltään The Eight.

Kerronpa suoraan, että tätä kirjaa ei voi lukea tosissaan. Kirjassa on kaikki, aivan kaikki, Kaarle Suuresta Charlotte Cordayhyn (jonka väitetään olevan Rouenin luostarin nunna) ja Muammar Gaddafiin, joka näytetään paiskomassa viinipulloja OPECin juhlissa. Lisäksi vihreäsilmäinen venäläinen shakkimestari, jonka kanssa rakastellaan myrskyssä Välimerellä varastetussa purjeveneessä, juutalainen turkistukkukauppias, jonka autonkuljettaja löydetään murhattuna YK:n toimitalon mietiskelyhuoneesta (ei virallisesti, eräs päähenkilöistä kuljettaa ruumiin noin vain pois ja tipauttaa sen veteen Manhattanilla poliisien ja YK:n vastaanottovirkailijoiden tulematta hullua hurskaammiksi), ylilihava shakinpelaajatar, jonka räyhäävän koiran mielihuvia on purra Algerian salaisen poliisin päällikköä, ja sanomattoman paljon muuta.

"Kirjassa", kuten kirjoittaja itse mainitsee, "on kuusikymmentäneljä henkilöä kuten venäläisessä romaanissa". Aivan niin, ja kuten ruutuja shakkipelissä. Ja shakkia tässä pelataankin. Henkilöt ovat kaikki olevinaan shakkipelin nappuloita sen lisäksi, että he etsivät shakkipelin nappuloita, joilla Kaarle Suuren pojat yrittävät mätkiä toisiaan hengiltä. Nappulat ovat pari kiloa painavia, täyttä kultaa ja vielä jalokivin koristeltuja. Ja kun ne ovat kasassa, ne muodostavat salaisen kaavan, jonka perusteella voidaan valmistaa ikuisen elämän eliksiiri, kaikista maailman asioista.

Lisätään keitokseen vielä se, että kaikki ovat toisilleen sukua. Algerialainen katupoika on ranskalaisen puhelinkeskuksenhoitajan poika, salaperäinen ennustaja on algerialaisen ministerin isän toinen vaimo, shakkimestari on tietokoneita harrastavan erakon veli. Ainoastaan koira Carioca ei ole kenellekään sukua. Ja kaikki päättyy hilpeästi yhteiseen shamppanjanjuontiin ja siihen, että kaikki menevät naimisiin kaikkien kanssa - tietenkin Gaddafia lukuunottamatta.

Ohimennen voin mainita, että Katherine Neville on kirjoittanut toisenkin kajahtaneen kirjan (A Calculated Risk, 1992), mutta siinä ei ole fantasiaa, siinä vain varastetaan tietokoneella kolmekymmentä miljardia dollaria, ostetaan kreikkalainen saari ja tehdään siitä veroparatiisi. Siinäkin on salaperäinen tietokonenero, jonka nimi on Zoltan Tor, kaunis naispuolinen pankkinero jonka nimi on - tietysti! - Verity Banks, ja pitkä neekerityttö, joka aina pukeutuu vihreään, koska se on dollarinsetelien väri. En ole varma, pitäisivätkö tietokonefriikit Nevillen tavasta kohdella tiedonvälitystä, kuitenkaan.

Eija Elo

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun