Peter F. Hamilton: A Second Chance at Eden

Kun Peter Hamiltonin Night's Dawn -trilogian viimeistä osaa jouduttiin jonkin verran odottamaan, Pan Books julkaisi joukon vanhempia juttuja sovitettuina trilogian taustahistoriaan. Useimmat on tarkoituksella muokattu aikalinjaan sopiviksi ja novellien välinäytoksina mainitaan erilaisia tapahtumia tarkkoine vuosilukuineen.

Sonnie's Edge on lyhyt kertomus geenitekniikalla tehtyjen petojen käyttämisestä areenatappeluissa. No, kehitystä tavallisesta C-luokan scifileffasta vaikka loppu ei olekaan kovin yllättävä. Tosin ihmettelen, miten se aikoinaan kelpasi Fear-lehteen.

Niminovelli A Second Chance at Eden puolestaan on periaatteessa murhamysteeri. Rakenteeltaan se muistuttaa enemmän poliisisarjan jaksoa kaikkine "ongelmia vaimon kanssa"-juttuineen ja siinäkin apulaiset hoitavat varsinaisen teknisen tutkimuspuolen. Loppukin on kuin Rooman Sheriffistä.

New Days Old Times. Eli etniset ongelmat jatkuvat siirtokunnissa. Verileikkiin ei silti vielä ylletä vaikka Hamilton myönsikin että tämä juttu kirjoitettiin Bosnian sodan aikana. Sita parempi - paine ei hellitä taistelukohtauksillakaan.

Candy Buds on enemmän kyberpunkkiin heilahtava tarina mieleen vaikuttavista tekniikoista. Virkistävä poikkeus on korporaatiopomon vaihtaminen kummisetään. Yksityiskohdiltaan luultavasti kokoelman paras juttu.

Deathdayssä mies jahtaa vaimonsa kuolemaan täysin syytöntä alienia. Zelazny-paralleeli ei oikein pääse kunnolla pitkälle. Kohteensiirtoa kerrakseen.

The Lives and Loves of Tiarella Rosa: Etelämeren epäromantiikkaa siirrettynä nyt toisen käytännössä maankaltaisen planeetan saaristoon. Saarten oletettu rähjäisyyskin on siirtynyt vaikka kakarat tehdäänkin geenitekniikalla. Tarina on silti melko mukiinmenevä juttu haudantakaisesta rakkaudesta - tosin raskaalla kädellä järjestellystä sellaisesta.

Escape Route: Mukiinmenevä seikkailutarina joka alun perin julkaistiin Interzone-lehdessä (ilmeisesti melkoisen odottelun jälkeen, mikään ei kelvannut sinne ennen Hamiltonin Mindstar Rising -kirjan ilmestymistä). Rekviisitta ja kapineet ovat uutta, mutta tarinan perusidea on moneen käytetty varsinkin tietyissä TV-sarjoissa. Lukijan tosin annetaan ihmetellä muukalaisraunioita nyt hivenen pitempään.

Hamiltonin taustana on taas yksi maailmankaikkeus, jossa ihmiset mellastavat ja alienit ovat vain taustalla. Tekniikka on velkaa kyberpunkille aivoliitäntöineen ja niin edelleen, joskin jokaisen lisäosan nimi on nyt nano-sitä ja molecular-tätä eikä kyber-sitä-tai-tätä. Nivenin staasikentän nimi on nyt zero-tau-field.

Tätä kokoelmaa lukiessa alkoi tulla mieleen että kumpi on katsellut liikaa televisiota - lukija vai kirjoittaja? Tausta on yksityiskohtainen ja hyvä niin, mutta juonet on jo moneen kertaan nähty tai luettu. Ne ovat hyvin naamioitua standardikamaa vaikkakin tarinoina aivan mukiinmeneviä.

Ihmiset eivät ole aivan paperinukkeja mutta monesti he tuntuvat jäävän taustan alle. Tämä tuntuu varsinkin niminovellissa, jossa on pitkiä pätkiä selitystä maailman tilasta, miten tähän on tultu ja miten tämä Jupiteria kiertävä puolielävä avaruussiirtokunta oikein toimii. Planeettojen asutukselle ja muille huippuhetkille on annettu jopa tarkat vuosiluvut - aikaisemmin vastaavaa tarkkuutta löytyi lähinnä roolipelikirjoista. Hamilton itse on kommentoinut että hän kyllästyi kalvakkaihin ja yksikertaisiin maailmoihin - ja tästä ainakin löytyy yksityiskohtia.

Jotkut kriitikot ovat kuulemma nimittäneet Hamiltonia oikeistolaiseksi, mutta jos hänellä poliittisia intohimoja onkin, eivär ne ainakaan tästä kokoelmasta näy. Taustalla mellastavia suuryhtiöitä ei ainakaan kuvata minään hyväntahtoisina entiteetteinä.

Hamiltonin maailman voima onkin ilmeisesti tarkkaan harkitussa ja yksityiskohtaisessa taustassa eikä tarinoiden varsinaisessa omaperäisyydessä. Eikä hän ilmeisesti muuta väitäkään.

Vesa Lehtinen

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun