|
A Second Chance at Eden
Peter F. Hamilton:
A Second Chance at Eden (1998).
Pan Books, 1999, nidottu,
ISBN 0-330-35182-6, 496 s.
|
Kun Peter Hamiltonin Night's Dawn -trilogian viimeistä osaa jouduttiin jonkin
verran odottamaan, Pan Books julkaisi joukon vanhempia juttuja sovitettuina
trilogian taustahistoriaan. Useimmat on tarkoituksella muokattu aikalinjaan
sopiviksi ja novellien välinäytoksina mainitaan erilaisia tapahtumia
tarkkoine vuosilukuineen.
Sonnie's Edge on lyhyt kertomus geenitekniikalla tehtyjen petojen
käyttämisestä areenatappeluissa. No, kehitystä tavallisesta C-luokan
scifileffasta vaikka loppu ei olekaan kovin yllättävä. Tosin ihmettelen,
miten se aikoinaan kelpasi Fear-lehteen.
Niminovelli A Second Chance at Eden puolestaan on periaatteessa
murhamysteeri. Rakenteeltaan se muistuttaa enemmän poliisisarjan jaksoa
kaikkine "ongelmia vaimon kanssa"-juttuineen ja siinäkin apulaiset hoitavat
varsinaisen teknisen tutkimuspuolen. Loppukin on kuin Rooman Sheriffistä.
New Days Old Times. Eli etniset ongelmat jatkuvat siirtokunnissa.
Verileikkiin ei silti vielä ylletä vaikka Hamilton myönsikin että tämä
juttu kirjoitettiin Bosnian sodan aikana. Sita parempi - paine ei hellitä
taistelukohtauksillakaan.
Candy Buds on enemmän kyberpunkkiin heilahtava tarina mieleen vaikuttavista
tekniikoista. Virkistävä poikkeus on korporaatiopomon vaihtaminen
kummisetään. Yksityiskohdiltaan luultavasti kokoelman paras juttu.
Deathdayssä mies jahtaa vaimonsa kuolemaan täysin syytöntä alienia.
Zelazny-paralleeli ei oikein pääse kunnolla pitkälle. Kohteensiirtoa
kerrakseen.
The Lives and Loves of Tiarella Rosa: Etelämeren epäromantiikkaa
siirrettynä nyt toisen käytännössä maankaltaisen planeetan saaristoon.
Saarten oletettu rähjäisyyskin on siirtynyt vaikka kakarat tehdäänkin
geenitekniikalla. Tarina on silti melko mukiinmenevä juttu haudantakaisesta
rakkaudesta - tosin raskaalla kädellä järjestellystä sellaisesta.
Escape Route: Mukiinmenevä seikkailutarina joka alun perin julkaistiin
Interzone-lehdessä (ilmeisesti melkoisen odottelun jälkeen, mikään ei
kelvannut sinne ennen Hamiltonin Mindstar Rising -kirjan ilmestymistä).
Rekviisitta ja kapineet ovat uutta, mutta tarinan perusidea on moneen
käytetty varsinkin tietyissä TV-sarjoissa. Lukijan tosin annetaan ihmetellä
muukalaisraunioita nyt hivenen pitempään.
Hamiltonin taustana on taas yksi maailmankaikkeus, jossa ihmiset
mellastavat ja alienit ovat vain taustalla. Tekniikka on velkaa
kyberpunkille aivoliitäntöineen ja niin edelleen, joskin jokaisen lisäosan
nimi on nyt nano-sitä ja molecular-tätä eikä kyber-sitä-tai-tätä. Nivenin
staasikentän nimi on nyt zero-tau-field.
Tätä kokoelmaa lukiessa alkoi tulla mieleen että kumpi on katsellut liikaa
televisiota - lukija vai kirjoittaja? Tausta on yksityiskohtainen ja hyvä
niin, mutta juonet on jo moneen kertaan nähty tai luettu. Ne ovat hyvin
naamioitua standardikamaa vaikkakin tarinoina aivan mukiinmeneviä.
Ihmiset eivät ole aivan paperinukkeja mutta monesti he tuntuvat jäävän
taustan alle. Tämä tuntuu varsinkin niminovellissa, jossa on pitkiä pätkiä
selitystä maailman tilasta, miten tähän on tultu ja miten tämä Jupiteria
kiertävä puolielävä avaruussiirtokunta oikein toimii. Planeettojen
asutukselle ja muille huippuhetkille on annettu jopa tarkat vuosiluvut -
aikaisemmin vastaavaa tarkkuutta löytyi lähinnä roolipelikirjoista.
Hamilton itse on kommentoinut että hän kyllästyi kalvakkaihin ja
yksikertaisiin maailmoihin - ja tästä ainakin löytyy yksityiskohtia.
Jotkut kriitikot ovat kuulemma nimittäneet Hamiltonia oikeistolaiseksi,
mutta jos hänellä poliittisia intohimoja onkin, eivär ne ainakaan tästä
kokoelmasta näy. Taustalla mellastavia suuryhtiöitä ei ainakaan kuvata
minään hyväntahtoisina entiteetteinä.
Hamiltonin maailman voima onkin ilmeisesti tarkkaan harkitussa ja
yksityiskohtaisessa taustassa eikä tarinoiden varsinaisessa
omaperäisyydessä. Eikä hän ilmeisesti muuta väitäkään.
Vesa Lehtinen
Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin
Takaisin sivun alkuun
|