|
Changeling
Chris Kubasik: Shadowrun #5: Changeling.
New American Library/Roc, 1992,
ISBN 0-451-45218-6, 326 s.
(oheinen kansi on saksalaisen Heyne-kustantamon
painoksesta, englanninkielisen alkuteoksen kantta
emme tähän lähtöön löytäneet)
|
Yleensä ottaen roolipelien pohjalta tehdyt kirjat ovat kirjallisesti
samantekeviä ja niillä on arvoa vain peliä pelaaville. Poikkeuksia löytyy
vain todella harvoin. Tässä yksi - jollei ainoa.
Tarinan taustamaailma on FASA-pelifirman Shadowrun, kyberpunk-maailma jossa
taikuus ja hirviöt ovat tulleet takaisin. Lohikäärmeestä voi tulla
suuryhtiön osakas tai Yhdysvaltain presidentti. Örkit, haltiat, kääpiöt ja
peikot muodostavat omat alakulttuurinsa ja vähemmistöryhmänsä joista
katujengit ja suuryhtiöt palkkaavat tykinruokansa. Katujengiä saattaa
johtaa shamaani loitsuineen.
Kirjan tapahtumat alkavat vuodesta 2039, ajasta jolloin jotkut ihmiset
alkavat muuttua kääpiöiksi, hirviöiksi ja niin edelleen. Viisitoistavuotias
tiedemiehen poika Peter Clarris huomaa muuttuvansa isokokoiseksi,
kovaihoiseksi peikoksi. Hänen isänsä sulkee hänet huoneeseensa (koska hän
on peikko ja ihan varmasti väkivaltainen ja tyhmä). Arvatkaapa karkaako hän
kotoa.
Koko tarinan läpi Peter Clarris etsii lääkettä "vaivaansa" mm. palkkautuen
yakuzojen henkivartijaksi (muut ammattivaihtoehdot ovat varsin rajoitettuja
ja pienipalkkaisia jos aikoo tutkiskella vapaa-aikanaan genetiikkaa).
Uudelleen lukemaan opetteleminen ja tutkimustiedon hankkiminen tuovat omat
ongelmansa.
Kymmenessä vuodessa Peteristä tulee kovanyrkkinen ja kovaksikeitetty mutta
hän jatkaa omia tutkimuksiaan toveriensa naljailusta huolimatta. Hän tapaa
muita joilla on omia pulmia; lesbopariskunnan jonka toinen osapuoli on
velho. Naisen joka pelkää vauvastaan tulevan "erilaisen". Palkkasoturin
jonka vialliset kyberkytkennät aiheuttavat hänelle pakkoliikkeitä.
Poliisitkaan eivät osaa suhtautua häneen rauhallisesti. Hänen oletetaan
osaavan vain tapella - joten sitä hän saa tehdä kyllästymiseen saakka. Ja
hän saa oppia että älykästä peikkoa pelätään paljon enemmän kuin sellaista,
joka näyttelee tyhmää.
Toisin kuin useimmissa saman sarjan kirjoissa ja monissa tavallisissa
kyberpunkkitarinoissa, maailma ei nyt ole pelkkää taustaa
taistelukohtauksille ja juonitteluille. Peter Clarris käytännössä etsii
itseään uudessa maailmassa jossa ihmiset tekevät edelleen johtopäätöksiä
toisistaan koon ja ulkonäön perusteella. Kirjan loppuun mennessä hän on
sopeutunut uuteen olomuotoonsa katseltuaan elämää tarpeeksi kauan siltä
toiselta puolelta.
Tarinan sivuhenkilöt eivät ole kovin syvämietteisiä tai monimutkaisia mutta
suorittavat tehtävänsä suhteellisen sulavasti. Shadowrun-tausta melkein jää
taustaksi eikä kirjassa ole pitkiä infodumppaus-jaksoja.
Vesa Lehtinen
Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin
Takaisin sivun alkuun
|
