Carter Brown: Selvitä asia, Wheeler

Carter Brown: Selvitä asia, Wheeler
(Booty For a Babe, 1956).
Valpas-Mainos Ky (Carter Brown no. 110),
1969, nidottu, 160 s.
Suom. Sirkka Tuominen.

Koko Amerikan Tieteistarujen kerhon 14. vuosikokoukseen hotelli Imperialiin oli kerääntynyt kahdeksankymmentä tieteistarun intoilijaa. Suurin nimi paikalla oli Wilbur Kessel, samaa luokkaa Henleinin (sic!) ja Bradburyn kanssa. Paikalla oli myös professori Todt, joka tuli murhatuksi pyssyllä tai räjähdyspiipulla tulitetulla volframiteräsnuolella. Juttua selvittämään riensi luutnantti AI Wheeler, jota heti kättelyssä nimitettiin ASH:ksi eli aasinsilmäiseksi hirviöksi, mutta joka poliisimerkkiä näyttämällä sivuutti ovivahdin, joka vaati häneltä tunnusmerkkiä, sellaista jossa lukisi: Avaruusihminen, T.T.K.:n 14. kokous.

Tervetuloa science fiction -conin maailmaan a'la Carter Brown. Kalkkunan siivet havisevat jo itse tarinankin ympärillä, mutta kultaisina ja lillukanvarsien kera ojentaisin ne kurjimman koskaan, milloinkaan näkemäni käännöksen tekijälle Sirkka Tuomiselle, joka sen lisäksi, ettei ole koskaan kuullutkaan sf-terminologiasta, ei liioin osaa englantia eikä suomea. Tämän teoksen lukeminen on lystiä ja viihdyttävää, kun sen ottaa 'det började till hamnen' -tyylisenä kieliharjoitteluna.

Todtilla oli puoleksi leivottu teoria, joka perustui Aikaan. Tunnettehan sen vanhan Aikaa koskevan aineiston neljännestä ulottuvuudesta. Se on varhaisin tieteellinen salajuoni. Wells käytti sitä ja miljoonat muut sen jälkeen - pienempine muunnelmineen. (s.37)

Salanimen Peter Carter Brown takana piileskelee Alan Yates, joka 1950-luvun alussa kirjoitti omalla nimellään sf-kertomuksia Thrills Incorporated -julkaisuun ja 70-luvulla romaanin Coriolanus, The Chariot. Selvitä asia, Wheeler -vihkosestakin voi todeta, sikäli kun käännöksen asettamat sana-arvoitukset saa ratkaistuksi, että tekijä on kyllä tuntenut sen alan, josta tässä tekee pilkkaa ja jonka harrastajat hän kuvaa täysinä kaheleina. Tarinaan sisältyy pari avaruusoopperan pahimpia traditioita noudattavaa, huomattavan hauskaa unijaksoa, joissa Wheeler yrittää työstää tieteellistarun intoilijoiden omituisia juttuja.

- Onko sinne pitkä matka?
- Noin kolme biljoonaa mailia avaruuslaivalla. Me leikkaamme hypervauhdin minuutissa. (s. 48)

Tänäkin päivänä (sananmukaisesti muuten!) kyselevät haastattelijat meikäläisellä sf-naiselta, kuinka sitä nyt on tullut tällaiselle miesten alalle eksytyksi. 1950-luvulla tilanne oli näköjään toinen. Tämän kokouksen tieteistarun intoilijat näyttävät olevan lähes yksinomaan naisia, vaaleaverikköjä, punapäitä ja brunetteja, jotka verhoavat kurvikkaan vartalonsa milloin hyvin avonaiseen ja piukkaan iltapukuun, milloin läpikuultavaan nailoniin ja silkkiin, jota valahtaa lattialle kymmeniä metrejä vihkosen matkalla, aina typeriä sutkautuksia sinkauttelevan poliisiluutnanttimme välittömässä läheisyydessä.

Carlotta avasi oven. Hän oli vaihtanut kaksiosaiseen leikkipukuun, mikä takertui häneen kuin lapsi äitiinsä. (s. 34)

Toisinaan myös kuulee mainittavan, että sf-coneissa juodaan liikaa. Tästä teoksesta selvästi näkee, että juomatavoissa on tapahtunut huomattava muutos parempaan. Siinä missä tämän päivän kohtuullinen sf-fan juo oluen eli kaksi, 50-luvun tieteistaruintoilijat kumosivat neljä-viisi-kuusi skottiviskiä.

- Minulla on vähän kaunista skotlantilaista huoneessani. Voisimme mennä ottamaan drinkit. (s. 60)

Loppujen lopuksi taitava luutnanttimme suutelee ja juo esiin ratkaisun. Murhattu professori on ollut huijari, joka on kierrellyt tieteistarukokouksissa vouhkaamassa ulkoavaruuden Delfeistä, jotka jotenkin hämmentämällä saisi ajan pysähtymään (olisiko se toivottavaa?). Hyvä hämmennyskeino on kehittää laite, joka tekee 'ala-arvoisista metalleista' kultaa. Tätä huuhaa-laitetta on tarkoitus kaupitella jollekin retkuun menneelle 150.000 dollarin hinnasta. Sen lisäksi, että professori päätyi ruumishuoneelle, tuntuu suunnitelmassa olevan pari muutakin pikku heikkoutta. Sf-kokouksien osanottajat ovat yksi parhaiten valistetuista kansalaisryhmistä, mitä tulee ajan ja aineen olemukseen. Lisäksi sanomattoman harvoilla heistä tapaa olla ylimääräistä 150.000 dollaria.

- Kun kerran olen leikannut hyper-ajan ja lopettanut ensin aikavarpin, ei ole olemassa mitään, mikä voisi pysäyttää minut.
- Uh? hän sanoi huumaantuneella äänellä.
- Tieteistarujen piirissä, veli, teidät tunnettaisiin levynä. (s. 57)

Summa summarum: 50-luvun sf-parodiana teksti on hupaisa, joskin suurin osa lystistä irtoaa köykäisen kioskidekkarin kliseiden turhasta ja toivottomasta yrityksestä fuusioitua sf-harrastuksen maailman kanssa. Se mikä tässä kirjassa kolahtaa, on kuitenkin ehdottomasti käännös. Suoraan nauruhermoon.

- Delfit ovat joutuneet hämminkiin, ettekö näe? Siinä koko syy tuoda teidät tälle matkalle --- He eivät uskoisi, että kukaan ihminen voisi saada miinus kahdeksan I.Q. ja silti jäädä eloon. (s. 49)

Leena Peltonen

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun