Sharyn McCrumb: Bimbos of the Death Sun

Ensimmäiset huhut tästä kirjasta alkoivat saapua maahan maailman'matkaajien myötä joskus vuosi takaperin. Sittemmin siitä on kuultu yhä useammin, ja aina on kertojalla ollut aivan tietty villi kiilto silmissään. Itse kohtasin tämän tajunnanräjäyttäjän Vantaan lentoaseman pokkarihyllystä sillä seurauksella, että vietin ensimmäisen yön Wienissä lukemalla sitä loppuun hotellihuoneen kylppärissä, etten naurunulvahduksillani herättäisi uinuvaa huonekaveria, jolle olisi kuitenkin ollut täysin mahdotonta selittää, mikä nyt sitten niin hauskaa oli.

Bimbos of the Death Sun sijoittuu nimittäin sf-conin outoon ja normaali-terralaiselle ' säikähdyttäväänkin maailmaan, jota kansoittavat monenlaiset kummajaiset, kuten roolipelaajat, tietokonefriikit, trekkiet, aloittelevat kirjoittajat, fanzinetoimittajat, filklaulajat, puhumattakaan GoH-tieteiskirjailijoista, jotka kaikki kommunikoivat keskenään normaalikansalaiselle käsittämättömällä kielellään.

Asiallisesti ottaen teos ei kuuluisi oikeastaan tälle palstalle ollenkaan, sillä se ei ole tieteiskirja eikä sisällä fantasia-aineksia. Dekkarihan se kait luokituksen mukaan on, mutta juuri ja ainoastaan meille kirjoitettu dekkari. Se on myös painokas puheenvuoro viime aikoina suomalaisen fandomin keskuudessa virinneeseen sisäpiirisyys-keskusteluun: ei meidän sisäpiirimme niin eristynyt ja itseriittoinen ole kuin syytetään, vaan pikkuinen lenkki maapallon ympäri ulottuvassa ketjussa. Kirja on hillitön ilotulitus, jonka riveiltä sf- ja con-aktivisti hihkuen tunnistaa menneisyytensä ja nykyisyytensä, kauheat con-muistonsa ja kahelit tuttavansa.

Jokaisen sf-aktivistin kannattaa ehdottomasti estää hinnalla millä hyvänsä huolestuneita omaisiaan, työnantajaansa ja lääkäriltään lukemasta tätä kirjaa. Kaukaakierrettävä teos on myös niille, joita fandomin sisäänlämpiävyys pöyristyttää. Kenelle tahansa tämä on niin hyvä con-matka, kuin kolmellakympillä pystyy tekemään. Ja asiaan vihkiytyneillä ei ole ole ollut näin hauskaa kuin pienen vihreän miehen anoppia naaratessa.

Leena Peltonen

Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin

Takaisin sivun alkuun