|
Suckers
Anne Billson: Suckers (1993)
Pan Books, 1993, trade paperback,
ISBN 0-330-32806-9, 316 s.
|
Vampyyrikirja modernille ihmiselle, Lontoon muotilehtimaailmaa, Docklandsin toimistoja, Covent Gardenin kapakoita! Meneviä ihmisiä, vauhtia, uusinta uutta minkä tahansa alalla! Kuten takakansi lupaa: "Black is back and for
the first time in years night time is the right time!"
Kertoja Dora on luova konsultti, joka painottaa toimenkuvassaan sanaa "luova"; hän sepittää kaikki tilastot, joita asiakkailleen myy. Doran lempiajankulua on nimettömien kirjeiden kirjoittaminen - kumihansikkaat kädessä - naiselle nimeltä Patricia Rice; Patricia onnistui vetämään välistä, kun Dora oli ostamassa asuntoa. Siinä välissä Dora kirjoittelee myös kirjeitä viranomaisille tappelevista yläkerran asukkaista, miehestä, jonka koira haukkuu aamuisin, ja muista ärsyttävistä lontoolaisista. Lisäksi hän jahtaa Duncania, joka puolestaan ottaa valokuvia alastomista naisista hautausmailla ja on naimisissa valokuvamalli Lulun kanssa. Lulu käyttää pelkkää vaaleanpunaista ja vihaa Doraa. Se ei ole henkilökohtaista, Lulu vihaa kaikkia naisia. Doran ystävätär Alicia uhrasi uransa miehensä pyynnöstä hankkiakseen vauvan. Mukana on myös intellektuelli Ruth, joka reagoi vampyyriuhkaan pukeutumalla muodikkaaseen taisteluasuun ja maastokenkiin ja pitämällä salaisia kutsuja. Ja sitten kuvassa on vampyyri Violet, tunnetaan myös nimellä Rose Murasaki, muotilehti Bellinin johtava hahmo. Bellini, Lulun mukaan, on shamppanjacocktail.
Duncan, äärimmäisen epätodennäköisesti, on kaikkien tarinan naisten unelmamies. Hän on myös sadistinen idiootti, joka onnistuu tappamaan kaksi vampyyria vain siksi, että hänestä on hauskaa hakata naisia. Dora avustaa häntä molemmissa tapoissa silkkaa mustasukkaisuuttaan. Juonen tuoksinassa Dora tappaa myös Alician ja vauvan. Se on puhdas lipsahdus, Dora epäilee Aliciaa vampyyriksi. Mitään vahinkoa ei synny, kirjan lopussa Lontoo on joka tapauksessa vampyyrikaupunki. Liikeasiat sujuvat kuten normaalisti, paitsi että "Bloody Mary" -cocktailit todella sisältävät verta ja junat kulkevat yöllä päivän sijasta. Mutta ne kulkevat aikataulussa.
Vampyyrimyyteistä tässä tehdään selvää. Vampyyriä hakataan pieniksi palasiksi, ja pää alkaa laulaa aariaa "La Bohemesta". Seuraavissa tappajaisissa Dora sanoo: "Paloittele se nopeasti, ennenkuin se alkaa laulaa "Madame Butterflytä". Reippaita kohtauksia tulee mieleen: miten Dora murtautuu Patricia Ricen asuntoon tai "Bellini"-lehden toimistoon, miten australialainen interrailaaja eksyy vampyyribaariin, ja miten Doran melkein käy, kun hänen kuukautisensa alkavat vampyyrikokouksessa. Ja mitä tapahtuu, kun ampuu vampyyriä hopealuodilla.
Eija Elo
Takaisin Kolahtaneisiin kirjoihin
Takaisin sivun alkuun
|
