Kaikkiruokaisen päiväkirjasta 3
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
Seuraava artikkeli oli tarkoitettu Spiniin 4/1985 mutta syystä tai toisesta se ei koskaan tullut ihan valmiiksi. Tässä se nyt vihdoin on, 13. toukokuuta 1999. Toivottavasti odotusaika ei pitkästyttänyt.
Varhaisimpien sf-elämysteni joukkoon kuuluvat Teräsmies ja Teräsmiehen Poika -sarjakuvalehdet 1960-luvulta. Tuolloin merkitsivät vihreä ja punainen kryptoniitti, Kandorin pullokaupunki, Varjojen Valtakunta, Lex Luthor, Brainiac ja Terässankareiden Legioona jotain aivan erityistä elämystä, johon kerran kuukaudessa saatoin sijoittaa suurimman osan markan suuruisesta viikkorahastani. Mutta suuri oli suruni, kun keväällä 1966, syystä jota en enää kykene rekonstruoimaan, jäi yksi numero lukematta. Numerossa 4/1966 alkaneen jatkosarjan ensijakso päättyi cliffhangeriin, Terässankarien Legioona oli robotti Computon kynsissä, mitä tahansa saattoi tapahtua, enkä minä tiennyt siitä!:
- Sanoiko joku, että varmasti laskemme leikkiä lopettaessamme kertomuksen tähän? Olemmeko tosiaan antaneet hullun tietokoneen armeijan voittaa urhean LEGIOONAN? Kerääpä 90 penniä seuraavaa numeroa varten, niin saat lukea hämmästyttävän vastauksen!!!
Seuraava numero, jonka sain käsiini, oli 6/1966, jossa oli Computo-trilogian päätösjakso ja mahtava Computo tuhottiin vasta-aineksen avulla (nykyään kai puhuttaisiin antimateriasta). Toipuminen tästä traumasta kesti pitkään, melkein viisitoista vuotta kului ennen kuin löysin puuttuvan numeron 5/1966 mitättömällä 10 markan hinnalla. Tuolla summalla olisi vuonna 1966 saanut koko vuosikerran (vuositilaus maksoi 8 markkaa) ja rahaa olisi jäänyt ylikin. Mutta 10 markan säästäminen markan viikkorahasta... silkkaa utopiaa!
 Niin, ja nyt olen sitten saanut käsiini kirjan, joka kertoo Teräsmiehestä kaiken mitä olen aina halunnut tietää ja valtaisan määrän sellaista, mitä en edes olisi osannut kysyä. Se on Michael J. Fleischerin The Great Superman Book (Harmony Books, 1978), kolmas voluumi sarjassa The Encyclopedia of Great Comic Book Heroes, jonka aikaisemmat osat käsittelivät Batmania ja Wonder Womania. The Great Superman Book on toiveiden täyttymys. Yli 500-sivuinen lähes A4-kokoinen tietosanakirja, josta löytyy aakkosjärjestyksessä ilmeisesti kaikki Teräsmies-sarjoissa aina vuodesta 1938 alkaen mainitut henkilöt, tapahtumat, paikat ja muut ns. faktat. Kirja on runsaasti kuvitettu mutta pääpaino on tekstillä. Sitä löytyy suunnilleen saman verran kuin kahdeksasta normaalipituisesta romaanista! Tällaisen hakuteoksen tarpeellisuus on tietysti hiukan kyseenalainen. Täytyy olla ainakin jonkin lajin fanaatikko tai sitten aika hullu, jotta voisi arvostaa kirjaa, joka käyttää 16 sivua pelkästään herra Mxyzptlk:n vaiheiden selvittelyyn tai omistaa Lex Luthorin rikolliselle uralle kokonaista 32 sivua. Joo, minä taidan olla hullu. Mistä muualta olisin voinut saada selville miten Orson Welles vuonna 1950 auttoi Teräsmiestä torjumaan Marsin diktaattori Martlerin hyökkäyksen tai löytää Yksinäisyyden Linnoituksen tarkan pohjapiirroksen.
Missä sitten ovat Teräsmies-hahmon juuret? Sieppasivatko Jerome Siegel ja Joe Shuster vuonna 1935 ideansa tyhjästä ilmasta vai lähetettiinkö se mahdollisesti Krypton-planeetalta ajatusprojektorin välityksellä? Onko Teräsmiehellä ehkä kirjallisia esikuvia? Monet lähdekirjat nimeävät sellaisiksi Philip Wylien vuonna 1930 julkaistun romaanin Gladiator ja vuosina 1933-1949 ilmestyneen pulp-romaanisarjan Doc Savage.
 Tarkastelkaamme ensin Gladiatoria. Se on kehitysromaani nuorukaisesta, joka biologi-isänsä kokeilujen seurauksena on saanut yliluonnolliset voimat, ei aivan myöhempien aikojen Teräsmiehen veroisia, mutta kylläkin hyvin samantapaiset kuin 1930- ja 1940-lukujen vaihteen varhaisella Teräsmiehellä. Hugo Danner, Gladiator, kykenee loikkimaan rakennusten yli, on lähes haavoittumaton. Hugo yrittää käyttää voimiaan urheilijana mutta jättää kaiken surmattuaan vahingossa vastustajansa jalkapallo-ottelussa. Hän niittää mainetta Maailmansodassa mutta ei onnistu löytämään paikkaansa rauhanajan yhteiskunnassa. Häntä pelätään ja kammoksutaan luonnonoikkuna tai sitten häntä yritetään häikäilemättä käyttää hyväksi.
Gladiator on varmasti vaikuttanut Teräsmiehen syntyyn mutta ikäänkuin käänteisesti. Clark Kent on kaikkea sitä mitä Hugo Danner haluaisi olla. Hän on määrätietoinen ja hänellä on tehtävä, jota hän uskollisesti täyttää. Hugo Danner puolestaan on epäonnistunut yli-ihminen. Hän löytää tehtävän ainoastaan sodasta mutta rauhan maailmassa hänelle ei ole sijaa. Gladiatorin merkityksen sarjakuvallisen supersankarimyytin synnylle tunnistivat myös Alan Moore ja David Gibbons, jotka viittaavat siihen Watchmenissa (1986-87) näyttämällä sen Hollis Masonin kirjahyllyssä (chapter I, sivu 9). Hugo Danner on siis traaginen hahmo kuten Watchmenin päähenkilötkin. Muistettakoon kuitenkin, että Gladiator on pohjimmiltaan realistinen romaani todellisesta maailmasta ja yhden poikkeusyksilön kohtalosta. Clark Kent voi pukeutua värikkäisiin trikoihin ja syöksyä pelastamaan maailmaa mutta Hugo Danner herättäisi vastaavassa tilanteessa ainoastaan hilpeyttä päätyisi luultavasti poliisin huostaan tai mielisairaalaan.
 Doc Savage puolestaan pukeutui tavanomaisesti, vaikka olikin, Teräsmiehen lailla, omistanut elämänsä taistelulle rikollisuutta vastaan. Hänen uransa alkoi vuonna 1932 samannimisessä kuukausittain ilmestyvässä lehdessä, joka julkaisi yhden romaanimittaisen Doc Savage -tarinan joka numerossaan. Vastaavanlaisia omissa lehdissään seikkailevia sankareita löytyi tuolloin lukuisia, oli The Spider, oli Secret Agent X, oli ehkä kaikkein kuuluisin, The Shadow ja lukemattomia muita. Monet muutkin heistä ovat saattaneet vaikuttaa Teräsmiehen syntyyn mutta Doc Savage - Man of Bronze antoi Clarke Kentille yhden hänen tunnetuimmista epiteeteistään, Superman - Man of Steel ja Doc Savagen tukikohta arktisella saarella on nimeltään "The Fortress of Solitude" eli "Yksinäisyyden linnoitus" kuten myös Teräsmiehen, ensimmäisen kerran tällä nimellä vuonna 1949 mainittu tyyssija.
 Doc Savagen taidoissa ei sentään ollut mitään yliluonnollista. Hän oli huippuatleetti mutta ei hyppinyt yli talojen tai juossut kilpaa pikajunien kanssa. Hän oli pikemminkin tieteellinen yli-ihminen, ylivertainen nero, joka salaisissa laboratorioissaan kehitteli ihmeellisiä keksintöjä, miljardööri, joka käytti valtaisaa omaisuuttaan taisteluun pahaa vastaan. Tarinat ovat täynnä melodraamaa, hurjia seikkailuja eksoottisissa maailmankolkissa, cliffhangereita ja odottamattomia juonenkäänteitä, toisinsanoen pulp-viihdettä parhaimmillaan!
Doc Savagesta, samoin kuin muistakin vanhoista pulp-sankareista, on sitten 1960-luvun, jolloin heidät amerikkalaisten pokkarikustantajien toimesta löydettiin uudelleen, tullut kulttisankareita. Näiden pulp-seikkailujen ympärille on kasvanut oma fandominsa, joka keräilee alkuperäisiä lehtiä ja myöhempiä pokkareita, julkaisee fanzineja, spekuloi sankareidensa uran dokumentoimattomilla vaiheilla ja jopa järjestää coneja.
1980-luvun puolivälissä, jolloin edeltävä osuus on kirjoitettu (muutamia lisäyksiä lukuunottamatta), oli pulp-harrastus huipussaan. Nyt, lähes viisitoista vuotta myöhemmin, se on tuntuu olevan taantumassa. Tämä johtunee siitä, että uusia intoilijoita ei enää hirveästi tule. Kultin aloittivat omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan muistelevat keski-ikäiset, jotka ajoittain tuntuivat olevan melkein liian tosissaan. Kaiken nähneet nykylukijat eivät kuitenkaan enää jaksa innostua pulp-sankarien musta-valkoisen moraalin sävyttämistä seikkailuista, sofistikoidumpia juonirakenteita kun löytää näinä aikoina supersankarisarjakuvistakin.
 Yksi yllämainituista 1960-luvun keski-ikäisistä on Philip José Farmer, joka vuonna 1974 julkaisi kaikkien Doc Savage -friikkien raamatun, teoksen, jonka nimi kaikkine alaotsikkoineen kuuluu Doc Savage: His Apocalyptic Life - As the Archangel of Technopolis and Exotica - As the Golden-Eyed Hero of 181 Supersagas - As the Bronze Knight of the Running Board - Including His Final Battle Against the Forces of Hell Itself. Farmer on onnistunut perusteellisten genealogisten tutkimusten tuloksena löytämään yllättäviä sukulaisuussuhteita useiden viimeisten parinsadan vuoden aikana vaikuttaneiden poikkeusyksilöiden välille, heidän joukossaan Doc Savagen ohella mm. Lordi Greystoke (paremmin Tarzanina tunnettu), Sherlock Holmes, Phileas Fogg, Allan Quatermain, Nero Wolfe, Philip Marlowe, James Bond, Kilgore Trout ja Cordwainer Bird. Syyn näiden herrojen huomattaviin älyllisiin ja ruumiillisiin kykyihin hän johtaa meteorista, jonka putoamista heidän esivanhempansa olivat todistamassa englantilaisessa Wold Newtonin kylässä vuonna 1795...
Tätä ikuisen sankarin teemaa Farmer on tosiasiassa tutkinut kautta koko kirjallisen tuotantonsa. Hänelle useimmat hänen kirjojensa päähenkilöt ovat todellisia, yhden ja saman myyttisen sankarin ilmentymiä, joskus Tarzanin alter egoja ja kirjailijan, päähenkilön nimikirjaimet ovat aika usein PJF. Mutta jos nyt alan kaivautua Farmerin teoksiin, niin tästä jutusta ei ehdottomasti tule koskaan loppua eikä kukaan kuulemma jaksa lukea netistä yli näytöllistä tekstiä (kuinkahan moni jaksoi tänne asti?) joten olen pakotettu lopettamaan. Kirjoitan lisää alusta loppuun uutta kunhan saan luettua jotain kirjoittamisen arvoista.
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
