Kaikkiruokaisen päiväkirjasta -
28. elokuuta 2001
Juhani Hinkkanen
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
Puolitoista vuotta sitten kerroin kirjakokoelmani kortistoinnista ja sopivan kortisto-ohjelman löytämisestä. Valintani päätyi Lotus Approachiin johon olin tuolloin ja olen yhä erittäin tyytyväinen. Vain puoli vuotta tämän päätöksen jälkeen kuitenkin tapahtui niin, että vaihdoin koneeni kiintolevyn noin kymmenen kertaa entistä isompaan joten sain vihdoinkin tilaisuuden asentaa Windowsin rinnalle varteenotettavan Linux-järjestelmän. Olin aikaisemmin kokeillut Slackware 3.6 -jakelua vanhassa 386:ssa mutta se oli pelkkää opiskelua ja leikkimistä. Nyt heitin Mandrake 7.1 -rompun koneeseen ja järjestelmä asentui lennossa ilman ongelmia mutta muutamien oheislaitteiden (mm. ISDN-kortti) herätteleminen henkiin Linuxin alla osoittautui lähes ylivoimaiseksi ja lisäksi tuntui kyseisen jakelun automaattinen päivitystoiminto rikkonaiselta. Niinpä Linux pysyi satunnaisesti käytettynä leluna kunnes viime keväänä osui käsille suoraan rompulta käytettävä SuSE 7.1:n testiversio joka ilman mitään käsitöitä tunnisti ja otti käyttöön koko laitteistoni ihan noin vain. Niinpä katsoin Linuxin valmiiksi tuotantokäyttöön ja hankin ihan raa'alla rahalla SuSE:n professional-version, joka siitä pitäen on toiminut nyt jo hiukan ikääntyneessä koneessani (AMD K6-233, 128Mt RAM) ihan vakaasti ja luotettavasti.
Mutta miten tämä kaikki vaikutti suurella vaivalla ja huolellisuudella laatimaani kirjatietokantaan? Tietokanta itsessään on tallennettu dBase IV -muotoon, jota useimmat tietokantaohjelmat käyttöjärjestelmästä riippumatta pystyvät lukemaan, mutta en halunnut hukata vaivalla rakentamiani valmiita hakuja ja skriptejä joten piti löytää keino saada Approach toimimaan Linuxin alaisuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa toimivan Windows-emulaattorin löytämistä ja ilmeisiä vaihtoehtoja on kolme, kaikki hieman eri periaatteella toimivia: Wine, VMware ja Win4Lin. Ensiksimainittu pyrkii pyörittämään yksittäisiä Windows-ohjelmia Linuxin alla ja jälkimmäiset koko Windows-käyttöliittymää. Näistä jälkimmäisistä VMware on tunnetumpi mutta täysversiona hyvin kallis. Täysversio mahdollistaa minkä Windows-version tahansa pyörittämisen Linuxin sisällä samoin kuin muiden Unix- tai Linux-varianttien. Saatavilla on myös halvempi kansanpainos, joka pyörittää vain Windows 95:ttä tai 98:aa. VMwaren isoin ongelma hinnan ohella on hitaus. Testiversio raahusti koneellani kuin nälkävuosi, joten heitin sillä vesilintua, hyppäsin syvään päähän ja ostin (alehintaan) Win4Lin:n version 2.0, joka oli mahdollista valmistajan www-sivuilta päivittää ilman eri veloitusta uusimpaan versioon 3.0.
Win4Lin on ollut tunnettu hieman pelottavasta asennuksesta sillä se on edellyttänyt Linux-kernelin hienosäätöä. Käytännössä kolmosversion asennukseen liittyy käytössä olevalle kernelille ja Win4Lin:lle optimoidun kernelin imuroiminen valmistajan sivuilta eikä sen toimintakuntoon saattaminen edellytä mitään syvällisiä guru-taitoja joskin keskimääräistä paremmat tiedot niin Linuxin kuin Windowsinkin sisuskaluista ovat tarpeen. Kolmosversion asennus sujuu täysin graafisen käyttöliittymän kautta ja ainakaan minulla ei ollut mitään ongelmia. Asennuksen aikana on tietenkin oltava käytettävissä win95 tai -98 romppu (NT ja 2000 eivät asennu Win4Lin:n alle, ME:stä en tiedä) sillä Win4Lin käynnistää oman asennuksensa yhteydessä Windows-asennuksen, joka ei millään tavalla eroa tavanomaisesta. Asennettu Win4Lin on kuin mikä tahansa Linux ohjelma ja avaa ikonia napauttamalla tai komentoriviltä tutunnäköisen Windows-käyttöliittymän omaan ikkunaansa. Win4Lin toimii täsmälleen samalla tavalla kuin Windows normaalistikin paitsi että se avautuu huomattavasti nopeammin. Muutamia rajoituksia kuitenkin on: kirjoittavat CD-Rom-asemat eivät toimi, ilmeisesti eivät myöskään skannerit (en ole kokeillut) ja Windowsin käyettävissä on enintään 64 Mt RAM-muistia riippumatta koneeseen asennetun muistin todellisesta määrästä.
Tästä eteenpäin menikin sitten mukavasti. Approach asentui vaivattomasti ja avasi vanhalta Windows-osiolta Linux-kotihakemistooni siirretyt kortistot niin kuin pitikin (Win4Lin:n alla toimiva Windows näkee kaikki Linux-hakemistot). Kävi kuitenkin ilmi, että Approachin, niin kuin oletettavasti muidenkin Win4Lin:n alle asennetujen ohjelmien oletushakemistojen pitää sijaita käyttäjän kotihakemistossa sijaitsevassa win-hakemistossa (jonka siis Win4Lin luo asennuksen yhteydessä ja jonka Windows näkee C-hakemistona) sillä muuten ohjelma ei suostu avautumaan. Kun tämä ongelma oli ratkaistu on kaikki toiminut moitteettomasti, näytteenä oheiset ruutukaappaukset, ensimmäisessä (363 kt, 1280x1024) Approach-tietokanta taulukkomuodossa ja toisessa (169 kt, 1280x1024) yksittäinen kirjakortti.
Kaikki edelläkäypä ei suinkaan tarkoita, että Linux-käyttö olisi ollut yhtä juhlaa päivästä päivään. Edelleen taitaa elää se harhakäsitys, että Linux on kuin Windows paitsi että se ei kaadu. Eikä Linux tietysti kaadukaan mutta yksittäiset ohjelmat saattavat kyllä kaatua ja joskus jopa graafinen käyttöliittymä saattaa jumiutua. Ero käyttäjän kannalta on se, että ne eivät vie koko järjestelmää mukanaan, kaatuneen ohjelman voi käynnistää uudelleen ilman koneen uutta käynnistämistä. Windowsissa vastaava tilanne johtaa lähes aina epävakauteen ja lopulta surullisenkuuluisaan siniseen ruutuun, josta ei selviä kuin uudella käynnistyksellä. Linuxia ei tarvitse juuri koskaan sulkea tai käynnistää uudelleen. Viimeisten kolmen kuukauden aikana olen tehnyt sen vain parin kovan ukonilman aikana ja niinä muutamina kertoina kun olen joutunut käyttämään vanhaa Windows-asennustani.
Aikakone suosittelee Linuxia!
Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
