Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Kaikkiruokaisen päiväkirjasta -
3. syyskuuta 2000

Tässä muutama aika sitten kävin läpi tusinoittain vanhoja diskettejä tarkoituksenani poltaa niiden sisältö hieman säilyvämpään muotoon elikä rompulle. Tässä yhteydessä löysin joukon ikiaikaisia tekstejä joiden olemassaolon olin jo lähes unohtanut. Useimmilla niistä ei ole mielenkiintoa kuin itselleni mutta seuraava liittyy suoraan aiheeseen, josta joskus viime helmikuussa lupailin vielä kertoa.

Jutun taustaksi kerron ensin jotain Suomen Tolkien Seurasta, jota olin mukana perustamassa Tolkienin satavuotispäivänä tammikuun kolmantena 1992. Tuolloin perustavassa kokouksessa pohdittiin erilaisia mahdollisia toimintamuotoja ja yhtenä ideana heitettiin ilmaan ns. apazinen aikaansaaminen. Apazine tarkoittaa julkaisua, johon tietty ryhmä ihmisiä kirjoittaa kukin oman osuutensa (joka on useimmiten itsessään pieni fanzine, jolla on oma nimensä), monistaa tai printtaa sitä ennalta sovitun määrän ennalta sovitussa formaatissa (käytännön syistä useimmiten A4) ja lähettää sitten tämän kontribuutionsa apazinen kokoajalle, joka nitoo kontribuutiot yhteen ja lähettää syntyneen koosteen kaikille osanottajille. Apazinen saavat siis vain ne jotka siihen kirjoittavat, joskin muutama ylimääräinen kopio voidaan tuottaa valituille kiinnostuneille. Idea ei ole koskaan ottanut Suomessa tulta eikä se lopulta onnistunut nytkään.

Tolkien-seuran apazinen kokoajaksi lupautui tuolloin vielä hyvin nuori Tino Varinovski ja asiasta kiinnostuneita oli riittävästi, joten zine päätettiin käynnistää. Oman kontribuutioni tuotin tammi-helmikuun vaihteessa, monistin riittävästi kopioita ja postitin ne Varinovskille seuraavan saatekirjeen kera (tässä hiukan lyhenneltynä):

Tampereella 14. helmikuuta 1992

Tässä kontribuutioni ensimmäiseen apazineen ja pyytämäsi kaksi kymppiä kustannusten peittämiseksi. Ehdotan muuten, että liität valmiin julkaisun mukaan täydellisen apazineen ilmoittautuneiden osoiteluettelon. On nimittäin aina mukava tietää keille oikeastaan kirjoittaa. Kuulin juuri Peltosen Leenalta, että toissa perjantaihin mennessä oli tullut vasta yksi teksti. Minun mielestäni zineä ei pidä päästää maailmalle ennen kuin vähintään viisi juttua on koossa. Kun kerran apazinen yhtenä tarkoituksena on olla keskustelufoorumi pitäisi siellä kyllä sitten olla keskustelijoitakin ja näiden ensimmäisten juttujen (aina kaikkein vaikeimmat kirjoittaa) pohjalta keskustelut toivottavasti lähtevät luistamaan. Hyvä käytäntö jatkossa voisi olla sellainen, että jokaisen olisi kirjoitettava keskimäärin vähintään joka kolmanteen julkaisuun, muuten putoaisi pois. Miltä kuullostaa?

PS Jotta homma lähtisi käyntiin pitäisi apazinen ensimmäinen numero lähettää jokaiselle, joka siihen on ilmoittautunut oli häneltä sitten juttua mukana eli ei ja oli häneltä sitten tarvittavaa kahtakymppiä tullut eli ei mutta mitenkä kustannukset? Sain Leenalta sen käsityksen, että hallituksen kokouksessa oli huomattu 50 mk:n jäsenmaksusta tulevan liikaakin rahaa. Tässä olisi nyt yksi menoerä...

Oman kontribuutioni nimeksi olin antanut Kuin Briissä kuultua ja koko apazinen yhteiseksi nimeksi oli päätetty Gimli, joka ei minua suurestikaan miellyttänyt. Seuraava teksti oma apazine osuuteni kokonaisuudessaan poislukien tekstissä mainittu kuva, jota en taida tekijänoikeudellisista syistä tohtia laittaa Aikakoneeseen. Varsin monet tunnistanevat sen kuvauksesta ja se on löydettävissä Lohikäärmevuoren sivulta 83. Seuraavaksi siis Kuin Briissä kuultua 1, ja muistakaakin, että teksti on kirjoitettu vuonna 1992:

Apazinemme nimeksi on siis ajateltu Gimliä. Mikä ettei mutta löytyyhän Tolkienilta ihan puhtaasti kirjallisiakin nimiä. Minä ehdottaisin, että keksisimme sellaisen nimen, joka voisi olla kuin suoraan jonkun hobittikirjaston luettelosta. Tarkoitan sellaista nimeä, joka todella kuullostaa kirjan tai aikakausjulkaisun nimeltä. Gimli itseasiassa on aivan liian helppo ja mielikuvitukseton valinta. Ehdotuksia?

Olisi mielenkiintoista tietää miten itse kukin on Tolkienin teokset löytänyt. Itse kuulin Tolkienista ensimmäisen kerran joskus vuonna 1972 tai -73 Pekka Markkulan arvostellessa Musa-lehteen Bo Hanssonin albumia Music Inspired by Lord of the Rings, jossa hän mainitsi teoksen olevan vihdoinkin suomennettavana. Juttu herätti mielenkiintoni ja kirjojen ilmestyttyä aloin pitää silmällä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston uutuushyllyjä, joilta lopulta löytyi Kaksi Tornia. Muista osista ei ollut tietoakaan joten lainasin sen, luin ja kokemus oli mystinen ja huikea. Kaikki mitä tiesin aikaisemmista tapahtumista oli kirjan alussa oleva lyhyt tiivistelmä, Gandalfin persoonasta en saanut pitkään aikaan mitään käsitystä, en alkuun ollut edes varma kenen puolella hän oli. Samoin olivat käsitykseni Keskimaan maantieteestä vähintäänkin omalaatuisia, muistanette, että Kahden Tornin mukana ei tule karttaa. Olen sittemmin miettinyt asiaa enkä ole varma olisivatko kartat yleensäkään välttämättömiä. Useimmat kirjailijat luottavat siihen, että lukija muodostaa tapahtumaympäristön maantieteen omassa päässään ja uskon, että kartat eivät ole mitenkään oleellisia Tolkieninkaan lukemiselle. Tämähän on tietysti puhtaasti akateeminen kysymys. En usko kenenkään lukeneen koko trilogiaa karttoja konsultoimatta. Niitä on mahdoton vastustaa kun ne kerran ovat siinä. Olen sitäpaitsi ollut koko ikäni totaalinen karttafriikki. Jos luen romaanin, jonka tapahtuvat sijoittuvat vaikkapa Lontooseen ja kirjailija mainitsee kadunnimen tai jonkin muun tunnistettavan paikan kaivan välittömästi esiin jonkun Lontoon kartoistani (niitä on ainakin viisi) ja katson missä mennään. Sanoisin mielelläni että kokemukseni on mitä suositeltavin mutta kun se ei ainakaan meidän piirissämme ole toistettavissa. Osaammehan jo itse kukin Tolkienin tuotannon kutakuinkin ulkoa, niin ainakin luulisin.

Toivon muuten että kirjalliset keskustelunaiheet sen enempää tässä Gimlissä (?) kuin Legolasissakaan eivät rajoittuisi pelkästään Tolkienin tuotantoon sillä hän ei missään tapauksessa ole ainoa fantasiakirjallisuuden jättiläinen. Niitä muita titaaneja ei valitettavasti vain ole juuri lainkaan suomennettu. En tiedä kuinka moni teistä lukee kaunokirjallisuutta myös englanniksi mutta niille jotka lukevat suosittelen mitä lämpimimmin ainakin T.H. Whiten The Once and Future Kingiä, joka ainakin minulle on se toinen suuri englantilainen fantasiaromaani. Samoin kannatan lämpimästi tutustumista Lordi Dunsanyn runollisiin ja upeisiin novelleihin, joista yksi, Welleranin miekka löytyy erään nimeltä mainitsemattoman henkilön toimittamasta antologiasta Velhojen valtakunta suomentajanaan muuan meidän yhdistyksemme korkea-arvoisessa hallituksessa tällä hetkellä vaikuttava henkilö. Kielellisesti vaikeimpaan päähän kuuluu E.R. Eddisonin The Worm Ouroboros, joka on luultavasti esitolkieenisen ajan paras fantasiaromaani ja oiva haaste kenelle tahansa, joka luulee osaavansa englantia. Yksi mikä on suomennettu ja kannattaa etsiä käsiinsä on Mary Stewartin Kristalliluola, joka on useampiosaisen sarjan avaus mutta samalla itsenäinen romaani. Jatko-osat ovat vain valitettavasti jääneet tulematta. Älkääkä sitten unohtako Kariston viime vuonna aloittamaa David Eddingsin Belgariad-sarjaa, joka ei ehkä ole "suurta" fantasiaa missään korkeakirjallisessa mielessä mutta huolimatta tönköstä suomennoksesta tuottaa ainakin hiukan sitä samaa iloa minkä Tolkien kun häntä ensi kerran luitte. Niin ja kaikkihan te olette lukeneet Ursula Le Guinin Maameri-trilogian...

Sitten haluaisin puhua Tolkienin kuvituksista ja erityisesti jo perustavassa kokouksessa kiivaita tunteita herättäneestä Tove Janssonin Lohikäärmevuori-kuvituksesta. Se on Tim Kirkin töiden ohella yksi suosikkejani tällä vaativalla työsaralla. Pidän myös paljon Ian Millerin upean groteskeista visioista kirjassa Tolkienin maailma. Tolkienin omista näkemyksista en sen sijaan paljoa välitä. Niillä on arvonsa sikäli että ne kertovat miten hän itse visualisoi maailmansa. Taiteilijana hän oli parhaassakin tapauksessa keskinkertainen amatööri. Mutta Jansson on mielestäni tullut totaalisesti tuomittua yhden ainoan kuvan takia. Tiedätte mitä tarkoitan ja näette sen oikealla. Tämä ei ole Klonkku sellaisena kuin me hänet tunnemme enkä halua tätä puolustella. Mutta kaiken kaikkiaan rakastan Janssonin kuvituksen unen- ja sadunomaista tunnelmaa. Tällaisena minä näen Keskimaan mielikuvituksessani, varjoisana ja hämyisenä tähtien alla. Janssonin kuvituksista sopisi kuitenkin varmasti keskustella lisää joten toivon että kerrotte mielipiteenne tämän julkaisumme seuraavalla kierroksella.

Ja nyt kun olen vaahdonnut asioista joista pidän voisin siirtyä asiaan josta en pidä. En missään tapauksessa tahdo, että Suomen Tolkien Seurasta tai sen julkaisuista tulee yksipuolisesti jonkinlaisia idolinpalvontaorgaaneja. Meidän täytyy olla valmiita näkemään J.R.R. Tolkien epätäydellisenä ihmisenä, mitä hän oli, ja hänen teoksensa vapaasti kritisoitavina siinä missä mitkä tahansa kaunokirjalliset tuotokset. Mitään ei pidä kohottaa jalustalle ja jos kohotetaan, niin se jalusta on mitä pikimmin kaadettava! Tällaista siis näin aluksi.

Joo, tällaista siis talvella 1992, vanhat tekstit ovat hyviä olemassa, selviää ainakin joistakin kirjoittamisvelvollisuuksista vähällä vaivalla...

Takaisin Kaikkiruokaisen hakemistoon

Takaisin sivun alkuun