Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Eijan kirjat 2:
Uutta fantasiaa, vanhaa erotiikkaa

Eija Elo



Olipa kerran aika, jolloin kirjoitettiin science fictionia. Ja ilman naisia. Peter Nicholls ja Thomas Disch (teoksessa Science Fiction at Large, toim. Peter Nicholls, 1976) kuvailivat science fictionin nörttikirjallisuutena - sanaa "nörtti" ei vain vielä ollut keksitty. Sitten kuvaan tulivat fantasia, naiskirjailijat ja kaikenlainen vähemmistökirjallisuus ja sekä scifi että erityisesti fantasia keksivät seksuaalisuuden. Taas kerran, tietysti, seksi on aina ollut fantasiaa pyörittävä voima. Jotenkin se aina onnistuu olemaan huimaava uusi kokemus ja keksintö. Ehkä Thomas Dischin lapset ja Peter Nichollsin nörtit kasvoivat aikuisiksi ja löysivät vastakkaisen (joskus saman) sukupuolen.

Olen lukenut joitakin fantasiakirjailijoita, joilla seksi ja erotiikka ovat kirjan tärkeä käyttövoima. Neljästä viimeisimmästä kolme on naisia ja yksi mies. Masentavasti mies on kehnoin tapaus. Hän on Stephen Marley ja kirja on Spirit Mirror (1988). Marley on yli 50-vuotias, josta nuorena melkein tuli sistersiläismunkki. Sen sijaan hänestä tuli yliopiston opettaja alanaan muinaisen Kiinan tiede. Tällä taustalla ei liene ihme, että kirja on masentavan kehno. Se on olevinaan vanhasta Kiinasta, mutta mitään kiinalaista siinä ei ole. Paremminkin siinä on epäkypsää tirkistelyä sankarittaren, Chia-nimisen naisvelhon suhteen. Heti alussa Chia tekee suuren loitsun, jota varten hän laskee pukunsa alas "pienten, lujien rintojensa" päältä, ja sen jälkeen "notkealla liikkeellä" avaa leningin pitkien reisiensä ja muodokkaiden säärtensä yllä. Sitten hän alasti tanssii "orgastisesti". Pienten, lujien rintojen välissä on egyptiläinen ankh, jonka Chia on saanut lemmityltään Nefertitiltä, faarao Ekhnatonin vaimolta - Chia on lesbo, jonka lemmensuhteissa kirjoittaja viipyy. Hänen päälemmittynsä, jolla on "täyteläiset huulet ja rinnat", on rosvon ryöstämä. Rosvo viivyttelee pitkään kuvailemalla, miten hän aikoo "tunkea parrunsa haaroista kurkkuun". Saitteko tarpeeksenne? Minä ainakin sain. Lisäksi kirja on hirvittävän pitkäveteinen.

LadylordPitkäveteisyydestä ei voi syyttää Sasha Millerin kirjaa Ladylord (1996). Kirja on sijoitettu Itään - yhtäläisinä annoksina Kiinaa ja Japania, vaikka muodollisesti valtion nimi on Monserria. Kerrankin kansikuva tuo täysin esiin kirjan hengen - japanilainen lady pitää katanaa kädessään, taustana Kiinan maisemamaalauksista tutut jyrkät vuoret. Juonen alussa Monserria on jaettu provinsseihin, joista ensimmäisen herra on samalla muiden provinssien yliherra. Virkaa pitää todella sadistinen, ovela, vanha juonittelija. Tässä kirjassa pahuus ei ole jotakin yliluonnollista hyvä-vastaan-paha-laatua, vaan täysin realistista ja käsinkosketeltavaa "valta turmelee"-tyyppiä. Kolmannen provinssin herra on kuolemassa. Hän ei ole kyennyt saamaan kuin tyttäriä, joista kaksi lupaavinta on kasvatettu palatsissa. Hän julistaa valitsemansa tyttären pojaksi ja Kolmannen provinssin herraksi - tästä arvonimi "Ladylord".

Valinta pitää kuitenkin vahvistaa, ja Ensimmäisen provinssin vanha ilkimys ei ole halukas siihen. Hän lähettää Javerrin, ladylordin, äärimmäisen vaaralliselle matkalle, ujuttaa hänen seurueeseensa petturin varmistamaan hänen kuolemansa, ja toimittaa Kolmannen provinssin kuvernööriksi ja Javerrin juonittelevan sisaren aviomieheksi raa'an veljenpoikansa. Juoniaineksiin kuuluu myös Javerrin muodollinen avioliitto - perimätavan mukaan Kolmannen provinssin valtiaan on oltava seksuaalisesti koskematon virkaanastujaisiin saakka. Javerri toimittaa aviomiehelleen provinssin parhaan ilotalon suojatin jalkavaimoksi. Kun ylivaltias osoittautuu impotentiksi, jalkavaimo lahjoitetaan hänelle. Juonessa on myös mukana ylivaltiaan raskaana oleva vaimo (raskaus on tietysti naisen oveluutta).

Seikkailuja, taisteluita ja kuolemanvaaroja riittää kirjassa, samoin lohikäärmeitä, erämaita, hiekkahaita ja nomadiheimoja. Yhtä tärkeä osa on myös seksillä, jota miehet ja naiset käyttävät toisiaan vastaan alistamisen, kiduttamisen, vallan ja politiikan välineenä. Viattomin hahmo, Javerri itse, ei ole immuuni maailmansa valtapeleille. Pohdin aikani, mitä kirjan julma ja realistinen maailma muistuttaa. Sitten välähti. Kiinalainen romaani Chin Ping Mei kuvaa juuri samanlaista maailmaa ja samanlaista erotiikkaa. Chin Ping Mei oli vuosisatoja kielletty Kiinassa realisminsa ja yhteiskuntakritiikkinsä vuoksi. Sasha Miller on yhtä taitava tuomaan sanomansa esiin seikkailuromaanin muodossa. Etuliepeen ylistyssanat - "feministinen", "elegantti", "mysteerisen Idän sävy ja kulttuuri luissaan asti" - eivät ole liioiteltuja.

Sasha Millerin kotisivu.

Aivan erilaista erotiikkaa on Jane Routleyn kirjassa Mage Heart (1996). Routleyn ote on kepeä ja ironinen, hänen valitsemansa muoto klassinen naisten goottilaisen romaanin - genren, joka ulottuu Kotiopettajattaren romaanista Barbara Michaelsin Mustan tornin herraan. Näiden kirjojen kaavan mukaan viaton nuori nainen joutuu mystiseen ympäristöön, jossa hallitseva hahmo on salaperäinen, demoninen, tumma mies, jolla on hämärä menneisyys. Nainen on aina ilman turvallista taustaa, orpo, köyhä, täysin tilanteen armoilla. Nykyään hän usein tekee jotakin normaalisti miehille kuuluvaa työtä, joten hän ei voi edes hakea toista työpaikkaa. Hän tuntee voimakasta eroottista vetoa työnantajaansa kohtaan, joutuu sarjaan kompromettoivia tilanteita, mutta selviytyy lopussa voitokkaana - joko kesyttää demonisen isäntänsä tai joissakin versioissa pelastuu viime tingassa, kun paikalle ilmaantuu pelastava ritarihahmo, joka onkin se todellinen rakkaus.

Jane Routley käyttää tätä kuviota taidokkaasti. Nuori nainen on maagi maassa, jossa se on pelkästään miesten työtä - ja jossa kirkko vastustaa maageja. Hän on maagin ottotytär, kasvatti-isä on kuollut. Hänen eroottisten tunteidensa kohde ei ole pelkkä demoninen mies, vaan itse Paholainen. Ja hänen vaarallinen työnsä on toimia suojelevana maagina puolimaailman naiselle, jota ahdistelee entinen rakastaja, pimeän voimia käyttävä voimakas velho. Puritaanisen tytön eroottiset houkutukset antavat kirjalle voimakkaan tunnelatauksen. Ympäristö on osittain renessanssia, osittain sisällissodan Englantia, jossa maageilla on katolisten asema hallitsevia puritaaneja vastassa. Houkuttelevat muukalaiset, vakoileva aatelinen Andre ja nuoren Dionin työnantaja, kurtisaani Kitten Avignon, ovat tsaarinajan Venäjää muistuttavasta itäisestä valtiosta.

Kitten Avignon nousee kirjan toiseksi päähenkilöksi. Ristiriitaisesta taustastaan ja tilanteestaan huolimatta hänestä tulee äitihahmo Dionille. Miehet ovat kaiki joko heikkoja ja julmia tai vaarallisia ja julmia - Kittenin suojelija, ruhtinas, on itsekäs juonittelija, veljellinen taiteilija heikko ja tilanteen armoilla, Andre uhkaava ja petollinen valtapelien pelaaja. Loppunousu on vaikuttava. Mitä ihmettä Jane Routley seuraavaksi keksii? Jos hän parantaa tästä, hänestä tulee tähti fantasian taivaalle.

The Glamourous Life, Jane Routley (syntyperältään australialainen) kertoo elämästään Tanskassa.

Moths to a FlameSarah Ashin Moths to a Flame (1995) on outo ja häiritsevä kirja. Se alkaa kohtalaisen tavanomaisesti - kaukaisella saarella palvotaan Kuun jumalatarta. Menoihin kuuluu, että kerran kuussa laulavat kuuyökköset kerääntyvät pyhään lehtoon jumalattaren lähettiläinä. Kesken juhlamenojen orjanryöstäjät iskevät, surmaavat useimmat ja kaappaavat mukaansa nuoret kaksosnoviisit Lain ja Lailin. Heidät myydään voimakkaan ja julman kaupunkivaltion torilla - Laista tulee gladiaattori, Lailista ruhtinaan jalkavaimo.

Tässä kohdassa alkoi tuntua, että tämä kaikki on luettu ennenkin. Miksi ihmeessä ketään ei myydä tavalliseksi pelto- tai kaivosorjaksi tai tekemään raskaita taloustöitä, vaikka se lienee ollut tavallisin kohtalo kautta historian? Sitten ruhtinaan mustasukkainen vaimo Clodole iskee silmänsä Laihin, samoin tekee ruhtinaan biseksuaalinen miekkamestari, ja Laili tulee raskaaksi, vaikka kukaan ei vielä ole siinä onnistunut ja jäänyt henkiin (Clodolen myrkytystaidon vuoksi tietenkin).

Tässä asiat mutkistuvat. Kuuyökköset seuraavat Laita ja Lailia kaupunkiin. Niiden siivistä varisee pölyä, jolla on parantavia vaikutuksia - Lai tutustuu kaupungin kerettiläiseen tohtoriin ja avustaa tätä. Pöly on myös voimakas hyvänolon huume ja eroottista kykyä nostava rohto, jota koko kaupunki hulluna käyttää. Sitten paljastuvat huonot ominaisuudet - aine aiheuttaa sokeutta ja mielenvikaisuutta. Seuraa kuolemaa, kapinointia ja sekasortoa. Kuuyökköset osoittautuvat yhä vaarallisemmiksi ja oudommiksi olennoiksi, kuupölyn vaikutukset vieraammiksi ja hurjemmiksi. Kuten sanottu, outo ja häiritsevä kirja, hankala määritellä - alun erotiikasta se siirtyy - uskonnon alueelle? New Age -filosofiaan? Sarjaan "outoja unia"? Kunhan Sarah Ash oppii käyttämään kieltä, joka sopii hänen mielikuvituksensa tuotteisiin, hänestä tulee kirjailija. Nyt kieltä ja juonen johdattelua vaivaa tietynlainen latteus, joka turmelee vaikutelmaa. Kirja pitäisi nähdä, ei lukea.

Sarah Ashin haastattelu Interzonen maaliskuun numerosta 1998 (SF Site:lla).

Sarah Ashin novelli "Airs from Another Planet" verkkolehdestä Infinity Plus.

Katkelma Sarah Ashin kolmannesta romaanista The Lost Child samoin lehdestä Infinity Plus.



Takaisin sivun alkuun