Dark City

Dark City on hämmentävä elokuva. Se on yksi 1990-luvun parhaista scifi-leffoista, joka ei menestynyt valtavan hyvin taloudellisesti. Koska Dark City pistää Matrixin lailla silmin nähdyn todellisuuden epäilyksen alle, vertautuu se väkisinkin Matrixiin. Mutta elokuvat ovat niin erilaisia tyyleiltään, että vertaileminen on turhaa. Kun Matrix on kovaa perus-scifiä, Dark City menee tummasävyisen fantasian, jopa aikuisten sadun puolelle. Tumma tyylikkyys ja visuaalinen komeus ovat kylläkin Matrixia ja Dark Cityä yhdistäviä asioita.

Tarina alkaa, kun John Murdock (Sewell) herää kylpyammeesta ja löytää huoneistosta naisen ruumiin. Murdock ei muista aikaisemmin tapahtumista mitään. Hän ei tunne itseään murhaajaksi, eikä miehen luonne muutenkaan sovi tappajalle.

Murdockia alkaa seurata "miehet mustissa". Porukan johtajaa näyttelee aina jämäkkä William Hurt. Murdock pakenee paikalta. Ainoa selkeämpi muistikuva hänellä on kauniista naisesta (Jennifer Connelly) - vaimostaan? - ja aurinkoisesta hiekkarannasta nimeltään Shell Beach. Dark Cityssä sen sijaan ei aurinko paista. Siellä on kaiken aikaa yö. Kukaan ei muista, milloin aurinko olisi viimeksi näkynyt. Omituista.

Varttihullu tiedemies (Sutherland) ottaa yhteyttä Murdockiin. Hän kertoo oikeasta todellisuudesta, joka on enemmän kuin uskomaton. Koska asia kuitenkin kerrotaan elokuvan sinällään turhassa alkumonologissa, kerrottakoon tässäkin, että kaiken takana on meitä kehittyneempi rotu kaukaa avaruudesta.

Dark City on hankala elokuva kriitikolle, sillä sen juonesta on vaikea kerto mitään kertomatta liikaa. Jos taas ei kerro tarpeeksi, leffasta ei saa minkäänlaista kuvaa. Dark City on aivan omanlaisensa tyyliltään. Tummuutta ei käytetä peittämään yksityiskohtia, vaan luomaan tunnelmaa.

Dark City hämmentää ja pistää aivot ylikierroksille. Lopulta selviää kuitenkin totuus, joka on omalla tavallaan looginen ja sopii yhteen aiemmin nähdyn kanssa.

Dark City on mielikuvituksen juhlaa. Ohjaaja Proyas ei väännä katsojalle rautalankaa, vaan antaa meidän olla kummissamme. Silti Dark City on myös yksinkertaisesti viihdyttävä scifi-elokuva.

DVD:n ekstrat: Levy on moitteeton sekä kuvan että äänen laadun suhteen kuten kunnon budjetilla tehtyjen amerikkalaisten scifi-elokuvien DVD:t tapaavat olla. Syykin on selvä: scifi-kansa ostaa DVD-lättyjä keskivertokatsojaa selvästi enemmän.

Levy tulee kaksipuolisena. Toisella puolella on koko ruudun täyttävä versio (miksi ihmeessä?) elokuvasta ja toisella laajakangasversio. Elokuvasta tarjotaan ihan tekstimuodossa kaikenlaista triviaa. Koska Dark Cityä on verrattu Metropolis-klassikkoon, tästä on tarinaa ruutukaupalla. Myös sarjakuvakäsikirjoittaja/kirjailija Neil Gaiman pääsee Dark Cityä kehaisemaan. Tekijöiden filmografiat löytyvät myös jopa parin filminäytteen kera. Trailerikin on levylle mahtunut.

Tarjolla on myös mahdollisuus katsoa elokuva kahden vaihtoehtoisen kommentoivan ääniraidan kanssa. Toisella puhuu ohjaaja itse sekä muut leffan tekijät, esim. lavastajat ja puvustajat. Toisen audioraidan hoitaa kokonaan arvostettu amerikkalainen elokuvakriitikko Roger Ebert, joka tietenkin pitää Dark Cityä viittä vaille mestariteoksena. Mitä se kyllä onkin. Shell Beach -peli on lätyllä myös. Itse en tosin osaa pelata sitä. Menut ovat tyylikkäät ja leffan henkeen sopivat.

Pisteet leffalle (1-5): 5
Pisteet DVD:lle (1-5): 4,5

Marko Ahonen

Takaisin DVD-hakemistoon

Takaisin sivun alkuun