Ray Bradbury puhuu

Tapani Ronni

Kirjailijan tausta

Ray Bradburylla ei ole muodollisia oppiarvoja. Hän syntyi Illinoisissa köyhään perheeseen, jolla ei ollut varaa kouluttaa lapsia yliopistoissa. "Minulla oli viisivuotiaasta asti palava halu kirjoittaa", kirjailija toteaa. "Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, ei sitä taitoa kursseilla opi." Lapsuuden pikkukaupunki Waukegan oli ilmapiiriltään rajoittunut ja ahdasmielinen: fantastista kirjallisuutta ei suvaittu. Bradburyn omaelämäkerrallinen romaani Dandelion Wine (1957) kuvaa kirjailijan varhaisvuosia Amerikan sydänmailla.

Perheen muutto Los Angelesiin suuren laman aikana avasi hänelle kirjastojen ja elokuvateattereiden ovet aivan uudella tavalla. "Olen ollut vimmattu elokuvaharrastaja jo pikkupojasta alkaen. Teini-iässä roikuin paljon Hollywoodissa ja haaveilin elokuvakäsikirjoittajan urasta, Bradbury muistelee. "Aloitin 12-vuotiaana kirjoittamisen. Tuotin aivan kaameaa tekstiä, mutta en tajunnut sitä itse. 22-vuotiaana tein läpimurron - novellin joka oli toimiva ja joka liikutti minua. Se perustui omaan lapsuusmuistooni. Sitä ei ole julkaistu. Mielestäni yhdeksässä vuodessa oppii kyllä kirjoittamaan kun tekee kovasti töitä."

Elokuvien maailma

"Äitini vei minut jo nelivuotiaana elokuviin. Näin joitakin ikimuistoisia kauhuelokuvia lapsena. Ennen kauhuelokuvat olivat taidokkaita psykologisia teoksia. Esimerkiksi Robert Wisen Yö kauhujen talossa (The Haunting, 1963), joka perustuu tehokkaaseen valon ja varjon käyttöön. Nykyisiä splatter-elokuvia ei voi tietenkään suositella kenenkään jälkikasvulle. Sitä paitsi ne ovat paljon tylsempiä."

Ray Bradbury on ollut koko ikänsä dinosaurusfani. "Elokuva The Lost World teki minuun lähtemättömän vaikutuksen vuonna 1925. Tutustuin poikavuosina toiseen intoilijaan, joka halusi tehdä dinosauruselokuvia." Tämä oli itse Ray Harryhausen, joka teki sittemmin elämäntyönsä tieteis- ja fantasiaelokuvien tuottajana ja erikoistehosteiden laatijana. Harryhausen teki mm. elokuvan Syvyyksien hirviö (The Beast From 20,000 Fathoms, 1953) Ray Bradburyn novellin "Sumusireeni" (kokoelmassa Varhaiset varjot) pohjalta.

"Opin teinivuosinani tuntemaan monet elokuvateatterien omistajista Hollywoodissa, ja he päästivät minut ilmaiseksi sisään. Olen nähnyt niin paljon elokuvia, että pidän itseni varsinaisena filmien kaatopaikkana. Hyvän ja huonon elokuvan välisen eron - jonka alalle aikovan pitää ilman muuta tietää - oppii vain katsomalla elokuvan toisensa perään."

Palava intohimo kirjoittamiseen ei jättänyt Bradburya rauhaan. Hän halusi elää kirjoittamalla. "Siihen aikaan George Burns piti suosittua puheohjelmaa radiossa. Hän antoi minulle tilaisuuden kokeilla kirjoittamista radiolle. Tein hänelle kahden vuoden ajan käsikirjoituksia. Siinä oppi paljon. Olen ollut hänelle kiitollinen koko ikäni."

Ura kirjailijana oli aluksi takkuinen. "Olen aina uskonut että kirjailijan on oltava ennen kaikkea rehellinen itselleen. Kirjoittamisen pitää olla hauskaa. Nuorena yritin joskus rahapulassa kirjoittaa leipätekstiä, joka ei oikeasti kiinnostanut, mutta siitä ei tullut mitään. Alitajunta pisti hanttiin."

Bradbury alkoi saada novelleja julkaistuksi vuodesta 1941 alkaen. Varhaistuotantoa on suomeksi saatavilla mm. kokoelmissa Lokakuun maa (The October Country, 1955, suom. 1985) ja Varhaiset varjot (1992). "Julkaistuista jutuista maksettiin kehnosti", kirjailija muistelee. "Kun menin naimisiin, minulla oli taskussa viisi dollaria papin palkkiota varten. Seremonian päätyttyä pappi kysyi minulta, mitä tein työkseni. Sanoin olevani kirjoittaja ja annoin hänelle rahat. Hän antoi ne takaisin ja sanoi että jos aioin elää kirjoittamalla, tarvitsin rahat häntä kipeämmin."

Klassiset teokset syntyvät

Rahaa olisi ollut tarjolla Hollywoodissa. "Halusin kuitenkin tulla tunnetuksi kirjailijana", Bradbury toteaa. "Kuka ylipäätään muistaa yhtään käsikirjoittajaa? Edes sellaisten klassikoiden kyseessä ollen kuin Casablanca tai Tuulen Viemää?" Kunnianhimo ajoi kirjailijaa eteenpäin. Arkham House julkaisi 1947 novellikokoelman Dark Carnival, 1950 syntyi klassinen romaani Marsin Aikakirjat (toim. huom. Teos on tosiasiassa koostettu novelleista) ja 1951 novellikokoelma Kuvitettu mies.

Bradbury kommentoi elokuvaversioita suorasukaisesti. "TV-sarjana (1980) Marsin Aikakirjat oli kuiva kuin korppu!" Romaanin pohjalta on tekeillä uusi kokoillan elokuva (tuottaja Steven Spielberg, Bradburyn oma käsikirjoitus). "Elokuvana Kuvitettu Mies (1969) oli kurja", kirjailija murahtaa.

Romaani paperille tulipalokiireellä

Laajemmissa kirjallisissa piireissä Ray Bradbury tunnetaan parhaiten mestariteoksesta Fahrenheit 451. Dystopiaromaani kuvaa totalitaarista yhteiskuntaa jossa lukeminen on kielletty ja palomiehet polttavat kirjoja. "Minulla ei ollut siihen aikaan kunnollista kirjoituskonetta", Bradbury muistelee. "Yliopiston kirjastossa oli kolikkokäyttöinen kirjoituskone, joka antoi kirjoittaa puoli tuntia kymmensenttisellä. Se oli tarkoitettu tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön, mutta minäpä kirjoitin romaanin. Vieläpä hirmuista vauhtia! Kun romaani oli valmis, olin syöttänyt koneeseen 98 kolikkoa." (toim.huom. Kyseessä oli ilmeisesti Fahrenheitin lyhyempi alkuperäisversio, nimeltään "The Fireman")

Francois Truffaut'n ohjaamasta ja käsikirjoittamasta elokuvaversiosta Bradbury ei löydä paljon murisemisen aihetta. Uusi versio on kuitenkin tekeillä yhteistyössä Mel Gibsonin kanssa (arvioitu valmistumisvuosi on 1999).

Valittuja mielipiteitä kirjoittamisesta

Ray Bradburya pidetään mestarillisena vertauskuvien käyttäjänä. "No minä keräilen kielikuvia", kirjailija toteaa. John Huston tarjosi nuorelle kirjailijalle käsikirjoittajan sopimusta Moby Dick -elokuvaan 1955. "En ollut edes lukenut koko kirjaa. Minulle annettiin yksi yö aikaa tutustua siihen. Ehdin lukea 200 sivua ja olin koukussa. Mutta käsikirjoitus oli todella vaikea haaste, Herman Melville on todellinen kielikuvien taitaja. Minun oli itse muututtava Melvilleksi pystyäkseni suoriutumaan urakasta."

Bradbury painottaa runouden merkitystä. "Jos haluaa oppia kirjoittamaan tai tekemään elokuvia, on luettava kaikki suuri runous viimeisen neljänsadan vuoden ajalta. Siitä oppii visualisoinnin taidon. Harjoittele tekemällä ensin haiku ja sitten sen pohjalta valokuva."

Ympäristön mielipiteet Bradbury kehottaa jättämään omaan arvoonsa. "Jos haluat oppia kirjoittamaan, sinun pitää kirjoittaa kirjoittamasta päästyäsi ja olla luovasti hullu. Jos ystävät eivät ymmärrä sinua, tutustu toisiin hulluihin. Perustakaa kirjoittajapiiri ja arvostelkaa toistenne tuotteita. Yhdessä voitte vaikka saada jotain aikaan. Ideoita ja vaikutteita pitää imeä kuin pesusieni. Runoudesta, proosasta, elokuvista, sarjakuvista ja omasta elämästä saa eväät tuottaa lopulta jotain omaperäistä."

Bradbury ei arvosta Hollywoodin nykyistä tapaa rakentaa elokuvia. "Kirjoittamaan oppii lukemalla novelleja, romaaneja ja näytelmiä, mutta elokuvakäsikirjoituksista ei opi mitään"

Kirjailija elää niin kuin opettaa. "En ole tehnyt päivääkään töitä. Olen aina vain leikkinyt ja minulla on ollut pirun hauskaa. Lapsenikin kasvatin japanilaisilla elokuvilla."

Yleisön joukosta kysytään onko Bradbury koskaan kokenut "kirjoittajan blokkia". "En ikinä!" vanha konkari tokaisee. Jos kirjoittaa sitä mistä itse pitää ja on rehellinen itselleen, teksti syntyy. Blokki on alitajunnan viesti, vastareaktio väkisin vääntämiselle. "Ensi kerralla kun koet kirjoittajan blokin, mene ja katso peiliin", Bradbury neuvoo. "Kirjoita keskittyneesti ja kirjoita täysillä. Ja ennen kaikkea, pidä kiinni unelmistasi."