|
Satusetä on myös
scifin isä
Jari Koponen: Topelius ja tulevaisuus &
Zachris Topelius: Simeon Levis resa i Finland.
Helsinki University Press, 1998, nidottu,
ISBN 951-570-402-2, 112 s.
Päällys Roope Alho.
|
Arvuutelkaapa ystäväänne, kuka mahtaa olla seuraava kirjailija:
* hän oli tunnettu nationalisti ja yliopistomies, mutta varsinaisesti häntä kiinnosti opettavaisten tarinoiden kertominen lapsille
* hän oli harras uskovainen, mutta myös mystikko.
* hänen pääteoksessaan keskeinen motiivi on hallitsijan sormus, joka kiertää kädestä käteen
Valpas fantasian harrastaja veikkaa todennäköisesti erästä oman vuosisatamme T:llä alkavaa, ulkomaista kirjailijaa, mutta yhtä hyvin edellä esitetyt määritelmät sopivat omaan satusetäämme, Sakari Topeliukseen, sekä hänen pääteokseensa Välskärin kertomuksiin (1853-67).
Harvempi fantasian harrastaja kuitenkaan tietää, että Topeliusta voidaan hyvin perustein pitää suomalaisen tieteiskirjallisuuden isäpappana.
Topeliuksen juhlavuotta 1998 viettävä Suomi on suhtautunut kansakunnan kaapin päälle nostettuun, monipuoliseen kulttuurivaikuttajaan yhtä yksipuolisesti kuin spekulatiivisen kirjallisuuden harrastajat. Kootuista teoksista ei ole vielä näkösällä sivuakaan, vaikka esimerkiksi Topeliuksen lehtimieskirjoitukset 18 vuoden ajalta ovat keskeinen osa satuäijän tuotantoa.
Näiden lehtikirjoitusten joukosta löytyy myös eräs Topeliuksen tieteistarinoista, "Simeon Levis resa i Finland" (1860). Tämä jatkokertomukseksi tarkoitettu kuvaus tulevaisuuden Suomesta on nyt julkaistu ensi kertaa sitten alkuperäisen ilmestymisensä. Samoihin kansiin on mahdutettu myös Jari Koposen selvitys siitä, millaisia oman aikansa scifi-tyylejä Topelius sovelsi tarinaansa, ja millaiset aatteet vaikuttivat Zachriksen scifi-harrastukseen.
Jari Koponen on tunnettu suomalaisen scifin varhaishistoriaan suuntautuneesta kiinnostuksestaan. Hänen artikkelipituinen selvityksensä Zachris Topeliuksen vakavasta scifi-harrastuksesta houkuttelee varmasti muitakin tutkijoita ja alan harrastajia tutustumaan vuosisadan takaiseen suomalaiseen tieteiskirjallisuuteen. Oman aikansa tieteellistä keskustelua tarkasti seurannut Topelius on kunniakas esikuva niin suomalaisen scifin vimpainkeskeiselle kuin utopiapainotteiselle lajille.
Topelius scifistinä
Ensimmäiset scifistiset tekstinsä Zachris "Sakari" Topelius laati jo vuonna 1844. Koponen suhteuttaa suomalaisen scifin esihistoriaa laajempaan eurooppalaiseen utopiainnostukseen, jonka perusta oli Ranskassa ja joka välittyi autonomiseen Suomeen entisen emämaan, Ruotsin kautta. Topelius kiinnostui etenkin ns. saint-simonismista utopia-aatteiden uskonnollisen aineksen vuoksi, vaikka sitten yhdistikin lukemiinsa ideoihin Kalevala-mytologiaa ja hegeliläistä historianfilosofiaa.
Ensimmäisessä scifistisessä kertomuksessaan Topelius kuvittelee maailman suuren kuivuuden jälkeen. Etelä-Mantereelle kokoontuu idealistinen yhteisö viimeisten vedenrippeiden äärelle. Utopiansa ympäristötiedot Topelius sai niistä lehtitiedoista, joita hän oli lukenut Sir James Rossin etelänaparetkikunnasta (1839-1843).
Vanhemmalle Topeliukselle näyttäisi olleen scifi-kirjoittajana tärkeämpää se, mitä hän saattoi vastustaa, kuin se mitä hän pystyi unelmoimaan tekstiensä avulla. Etenkin tekniikkaan hän alkoi suhtautua epäluuloisesti ja vihamielisesti. 1880-luvulla suomalaisessa kirjallisuudessa levinnyt realismi "merkitsi uutta ja vakavaa maailmankatsomuksellista uhkaa" idealistis-filosofisessa maailmankatsomuksessa kasvaneelle Topeliukselle.
Scifin ja realismin vastakkainasettelu suomalaisessa kirjallisuudessa ulottaa juurensa siis yli sadan vuoden päähän!
Maamme-kirja tulevaisuudesta
Koposen artikkelin myötä julkaistu Simeon Levi -kertomus on eräänlainen tulevaisuuden Maamme-kirja, vaatimattomassa koossa, tietysti. Kirjoitelmalla näyttäisi olleen yhteiskunnalliset tarkoitusperänsä sekä ulkopoliittisesti että uskonnollisesti. Maallisen mammonan tavoittelun varoittavana esimerkkinä Topelius käyttää juutalaisia, vaikka - Koposen mielestä - satuäijä ei muuten olisi erityinen antisemitisti ollutkaan.
Kuvitelma kansakunnan tulevaisuudesta ei ole mikään harvinaisuus eurooppalaisessa mittakaavassa. Jari Koponen osoittaa utopia-aiheiden suosion lähteneen liikkeelle jo 1700-luvun lopulta, siten että 1860-luvulle tultaessa Euroopassa oli ilmestynyt jo parisataa tulevaisuuskuvitelmaa. Koponen viittaa näiden historiatietojen osalta tutkijoihin I.F. Clarke ja Paul K. Alkon, mutta lähemmät lähdetiedot hänen artikkelistaan puuttuvat...
Topeliukseen vaikutti kuitenkin lähiten hänen ruotsinsuomalainen ystävänsä Gustav Melin, joka oli julkaissut kuvitelman venäläisten valloittamasta Ruotsista ("Sveriges sista strid", 1840). Siinä Ruotsin vapauttamiseen käytetään sotautopioissa tyypillistä ihmeasetta. Toinen läheinen vaikuttaja oli H.C. Andersen, jonka tulevaisuuskuvitelma "Om Aartusinder" on todennäköisesti sekin vaikuttanut Zachrisin kirjoituksiin.
"Simeon Levi" -kertomus (1860) koostuu 17 kirjeestä, jotka juutalainen Simeon Levi lähettää matkaltaan halki tulevaisuuden itsenäisen Suomen. Viittaukset itsenäisyyteen Topelius on taitavasti kätkenyt osaksi kuvausta. Tarinan sepitteellisiin keksintöihin kuuluvat Alexandria-niminen suomalaiskaupunki, teillä kulkevat höyryvaunut ja 500 jalkaa korkea muuri, joka suojelee Kokkolan tupakkaviljelmiä Jäämereltä puhaltavilta viimoilta.
Teknologiavastaiseksi ajattelijaksi Topelius näyttää varsin innostuneelta kuvittelemaan tulevaisuuden keksintöjä. Tuulimuurin lisäksi kuvitteellisesta matkakuvauksesta löytyy valtava sähköjohto, jolla lämmitetään jäistä vapaa laivaväylä mantereelta Ahvenanmaalle. Sivistyksessä Suomi on kohonnut muun Euroopan tasolle ja ottanut vaarin mm. metsävarannoistaan lukuisten metsäopistojen avulla.
Ensimmäinen tieteisparodia 1884!
"Simeon Levi" -kertomuksen julkaiseminen on tärkeimpiä kulttuuritekoja mitä scifi-alalla Suomessa on tehty, samoin Koposen edelleen jatkuva tutkimus scifin varhaishistorian tiimoilta. Tosin vielä voisi esittää vaatimattoman toivomuksen, että joku myös suomentaisi tekstin ja että se saisi julkisuutta enemmän kuin tämä Helsinki University Pressin julkaisema läpyskäinen.
Zachris Topeliuksen aseman osoittaminen sekä lastentarinoiden että kunnianhimoisen scifin kirjoittajana vaikuttaisi aivan varmasti yleisempäänkin kiinnostukseen ja arvonantoon scifiä kohtaan: millainen merkitys sillä on ollut kansakuntaa koskeneiden kuvitelmien joukossa.
Vuodelta 1884 Koponen löytää vielä erään mielenkiintoisen tekstin Topeliuksen scifiuralta: "Taflor från Helsingfors" -lehtikirjoituksen. Siinä kuvaillaan vuoden 1984 Helsinkiä seuraavasti): "Sähkökäyttöiset laivat seilailevat pitkin rantoja, sähköraitiotiet risteilevät kaduilla ja puistoissa.-- Säätyjen palatsissa Ullanlinnanmäellä liehuu suuri sinivalkoinen lippu." (Koposen suomennos)
Tähän nationalistiseen kuvitelmaan kytkeytyy se hämmästyttävä reaktio, että ensimmäinen suomalainen tieteisparodia ilmestyi Nya Pressenissä vastineena Topeliuksen kuvitelmalle: "Taflor från Tosingfors". Siinä Topeliuksen uljas kuvitelma on muuttunut näkymäksi Hölmölään.
M.G. Soikkeli
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin sivun alkuun
|
