Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Tähtijaosto Ken MacLeod: Tähtijaosto (The Star Fraction, 1995). Loki-Kirjat, elokuu 2000, nidottu. ISBN 952-9646-73-9, 432 s. Suom. Johanna Kuokkanen. Päällys Eeva Louhio.

Siis että maailma on tosiaan sekaisin. Britannia ja Lontookin ovat hajonneet erilaisiksi pikkuvaltioiksi ja ideologisiksi ryhmiksi - ja niitähän riittää. Fundamentalistien Beulah City, anarkistikapitalistinen Norlonto, militantit vihreät, vasemmistolainen ja tasavaltalaismielinen UTA ja jonkinlaiset kuningasmieliset. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Eli Englanti on melkein kuin entinen Jugoslavia rauhanturvaoperaation jäljiltä.

Maailmalla asiat ovat muuttuneet yhtä lailla. Kiertorataa hallitsee Avaruuden Puolustusvoimat ja sen lasersatelliitit sojottavat alas maapallolle. Yhdysvallat yrittää hallita muuta maailmaa YK:n myötävaikutuksella ja sen Stasis-yksikkö yrittää hidastaa tiettyjen tekniikoiden kehitystä tekoälyjen pelossa. Geneven sopimukseenkin on lisäilty uusia pykäliä (kuten sodassa sallitut terrorimenetelmät).

Ainoa yhteinen seikka useille ryhmille näyttää olevan tekoälyjen pelko - ja varsinkin se, että ne saattavat korvata ihmiskunnan.

Kirjan nimessä esiintyvä Tähtijaosto on salaperäinen ja löysä ryhmä, johon jotkut eivät edes tiedä kuuluvansa ennen kuin heille lähetetään toimintakäsky. Sen taustalla puolestaan on Musta Suunnitelma, joka on tietoverkkoon ujuttautunut vasemmistolainen vallankumousohjelma. Sen puolestaan pani alulle kirjan yhden päähenkilön isä, Josh Kohn, joka sai surmansa "rauhanprosessin" aikaisissa puhdistuksissa. Nimestä huolimatta Tähtijaosto pysyy aika lailla taustalla koko kirjan ajan.

Tähtijaoston maailma on siis monipuolinen - ehkä siksi että sillä on runsaasti tarkoituksellisia yhtymäkohtia nykyhistoriaan. Kaikkine poliittisine ryhmineen kirjan maailma on melkoisen hajaantuneepi ja radikaalimpi versio nykymaailmasta täynnä nykyisten poliittisten, uskonnollisten ja aatteellisten ryhmien radikaaleja manttelinperijöitä. Kyseisen maailman kaikenpuoliseen ymmärtämiseen tarvitaankin melkein politiikan historian opintoja.

Ja tähän soppaan sitten sekoaa - tahtomattaan - useampikin taho, mukaanlukien trotskilaiskommunistinen palkkasoturi Moh Kohn, joka juttelee tietokonetehostetun aseensa kanssa; tiedenainen Janis Taine, jota Stasis tulee uhkailemaan hänen tutkimustensa sujuttua liiankin hyvin ja joka lopulta joutuu valitsemaan puolensa; Kohnin entinen toveri Catharine Duvalier, joka on tehnyt keikkaa vihreillekin; tietokone-expertti Jordan Brown, joka karkaa fundamentalistiyhteisöstään kun hänen rationalistikirjastonsa paljastuu.

Moh Kohnin turvallisuuspalveluita myyvä kolhoosi tuntuu olevan teknologiamyönteinen ja vastustaa väkivaltaisestikin vihreitä radikaaleja "hihhuleina". Heikäläinen kommunismi on liberaalia, trotskilaista (joskin trotskilaiset taisivat alun perin olla stalinistien nimi Stalinin politiikkaa vastustaville kommunisteille?) ja katsoo kuuluvansa ns. Neljänteen Internationaaliin.

Ja nämä olivat vasta nk. hyvikset. Vastustajien joukossa on niin Stasiksen henkilökuntaa kuin radikaalivihreitäkin: Brian Donovan, joka terrorisoi tietoverkkoa viruksillaan öljylauttatukikohdastaan; Melody Dawson, fundamentalistien tietokoneasiantuntija, joka pelkää varsinkin Kelloseppää, spontaanisti tietoverkosta syntyvää tekoälyä, koska jumala ei ole luonut sitä. Sen on näin ollen pakko olla saatanasta. Tosin ainakin katolisen teologian mukaan paholainen ei voi luoda, vain turmella ja kääntää puolelleen

Pahikset eivät tosin ole mitään pahviversioita vaan heillä on aatteelliset motiivit kähminnälleen, siis jotensakin todellisia ihmisiä muistuttavia. Se, että jokaisella tässä kirjassa on jonkinlainen poliittinen kanta, tekee heistä inhimillisiä vaikkei lukija olisikaan samaa mieltä heidän kanssaan.

Tähtijaosto hipoo tavallista kyberpunkkikamaa hieman epätavallisemmassa ympäristössä. Datan ja tietokoneohjelman perässä tässäkin ollaan. Neurovelhon tapaan joka puolella tapahtuu jotain ja taas on yliaktiivinen tekoäly hämmentämässä soppaa entisestään. Erilaisten varaosien ja muiden kaupallisten yksityisohtien sijasta tosin joka mutkan takaa putkahtelee esiin uusia poliittisia ryhmiä. Näillä ryhmillä puolestaan on yhtä paljon poliittisia kytkentöjä kuin kyberpunkki-suuryhtiöillä tytäryhtiöitä.

Ensimmäinen romaani kun on, tekstiin mahtuu melkein se keittiön tiskipöytäkin. Infodumppausjaksot historiasta pysyvät lyhyinä ja joskus hahmoilla on todellinenkin syy ruveta luennoimaan toisilleen jostain yksityiskohdasta. Juoni on sen veran mutkikas ja sekainen että edes jotkut kirjan hahmot (lukijasta puhumattakaan) eivät aivan oikein pysy perässä.

Käännös on tehty kovaksikeitetyn katukielen hengessä, joten se tietysti vilisee anglismeja ja joukossa on kokonaan kääntämättä jätettyja lauseita. Monessa paikassa on militia (suom: miliisi, nostoväki, vapaaehtoisjoukot) ja kuningasmielisillä Teeskentelijä (pretender eli kruununtavoittelija). Mohnin toverin Kiven nimikin saattaa olla alun perin Stone. Termi "hihhulit" on kyllä aivan suomea - ainakin Kohn käyttää nimitystä useimmista teknologianvastaisista ryhmistä.

Teknologiamielessä kirjoittaja (tai ainakaan Moh Kohn) ei aivan hirveästi eroa muista teknofiileistä - mm. Larry Nivenin myöhemmissä teksteissä luonnonsuojeluajatuksia omaavat ovat ekoterroristeja. Yhteistä on myös "ihmisen kohtalo on avaruudessa" -asenne.

Loppu ei onneksi ole se turhan usein vastaan tuleva "kaikki kunnossa silmänräpäyksessä" -loppu. Ehkä päähenkilöt ovat saaneet aikaan sysäyksen haluamaansa suuntaan mutta täydellistä voittoa ei suoda heistä kenellekään.

Vesa Lehtinen

Takaisin sivun alkuun