Aikakone-logo


SCIENCE FICTION &
FANTASIA

Aloitussivu

Aikakone FAQ

Sisältö

Mitä uutta Aikakoneessa

Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa

Uudet kirjat

Kirja-arvostelut

Kolahtaneita kirjoja

DVD-elokuvat

Uutisia

Aikagalleria

Kuukauden kuva

Aikakoneen linkit

Aikakoneen arkisto

Kaikkiruokaisen päiväkirja

Lukijoiden äänet

Palaute

Kapteeni Kuolio

Aikakartta

Kapina 2100

Kapina 2100



Robert A. Heinlein: Kapina 2100
(Revolt in 2100, 1953).
Book Studio (Galaxy SciFi 20), 2000, nidottu,
ISBN 951-612-006-7, 288 s.
Suom. Jari Niittylä.
Kansi Susanna Koivuneva.




Sisältö:
  1. Näin ei saa jatkua (If This Goes on -, 1940)
  2. Coventry (Coventry, 1940)
  3. Sopeutumaton (Misfit, 1939)
  4. Loppusanat (Matti Rosvall)

Klassista Heinleiniä ja vielä klassisempaa bookstudioilua. Sisäsivuilla sanotaan alkuperäisteokseksi If This Goes On:ia ja takakannessa kerrotaan kyseessä olevan pienoisromaanin (Näin ei voi jatkua) ja kahden novellin (Coventry ja Villikko) kokoelma.

Okei. Sisäsivuilla pienoisromaani on nimeltään Näin ei SAA jatkua ja toinen novelli on muodossa Sopeutumaton. Sama huolimattomuus vaivaa suomennostakin, joka on tavattoman kankea. Coventrya ei sentään oltu käännetty Evertoniksi. USAssa tätä kokonaisuutta on tupattu julkaista yhteisellä nimellä Revolt in 2100 ja siinä on yleensä ollut Heinleinin oma loppukaneetti Concerning Stories Never Written, Postscript, joka olisi ollut aika kiva saada tähänkin mukaan. Nyt meillä on Matti Rosvallin lyhyt epilogi, jossa hän kyllä nopeasti käy läpi Heinleinin jälkikirjoituksen pointteja ja lupaa lisää alkuaikojen Heinleiniä. Jos nyt vain unohdettaisiin ne ja julkaistaisiin Stranger In a Strange Land ja sillä sipuli seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi. Robert Anson Heinlein oli yksi kaikkien aikojen suurimpia amerikkalaisia sf-kirjailijoita, mutta aika on ajanut pahasti hänen varhaistuotantonsa ohitse.

Tämä on sitä ehtaa libertanistista Heinleinia pahimmillaan (parhaimmillaan?). Pääosan kirjasta vie pienoisromaani Näin ei saa jatkua, jonka alussa Amerikkaa hallitsee raskaan uskonollinen poliisivaltio, jonka hurskas uskovainen päähenkilömme sitten auttaa kaatamaan, koska systeemi haisee ja kansalaisilta on viety vapaa tahto ja henkilökohtainen valinnanvapaus!

... Pääsin vähän kerrassaan jyvälle siitä, että salailu on kaiken tyrannian perus. Ei pakolla vaan salailulla...sensuurin avulla. Kun hallitus - tai kirkkokunta - alkaa sanella alamaisilleen mitä ei ole lupa lukea ja mitä ei saa tietää, tuloksena on tyrannia olkoot sen tarkoitusperät kuinka pyhät hyvänsä. Tarvitaan hämmästyttävän vähän raakaa voimaa hallitsemaan kansalaisia joiden ajatuksille on pantu huppu. Vastavuoroisesti taas voidaan sanoa, että mahtavallakaan voimalla ei ole mahdollista kontrolloida vapaata ihmistä, jonka ajatuksia ei ole kahlittu. Piinapenkein, fissiopommein tai minkäänlaisin asein ei voi alistaa vapaata ihmistä, ainoastaan surmata. (s.76)

Tämä on ihan hauska pikku tarina peruskoululasten luettavaksi ja ihmeteltäväksi, mutta mitään todellisen mielenkiintoista ja mullistavaa Heinlein ei tarjoile. Toisen maailmansodan aikana kirjoitettu tarina on täynnä kommunismin pelkoa ja libertanistisia ajatuksia yksilön vapaudesta ja Minän tärkeydestä. Miksi se täytyi julkaista nyt ja Suomessa, ei tarina kerro. Heinleinin ihmiskuvaus on tutun kehnoa ja tärkeiden asioiden esilletuonti alkeellista ja kaavamaista. Tämä tarina on kerrottu monta kertaa ja paljon paremmin. Jopa Heinleinin itsensä toimesta. Näin ei saa jatkua on täynnä teemoja, joita hän kehitteli pitkin uraansa.

Coventry on kuin jatkoa edelliselle. Muutama vuosi on kulunut ja "täydellinen" yhteiskunta ei kaikille sovikaan. Päähenkilömme ei suostu persoonansa muokkaukseen (koska on vetäissyt joltain toiselta nenän verille) vaan karkoitetaan Coventryyn, jossa muutkin epäkelpot saavat olla itsenäisiä. Mutta kaikki ei olekaan harmoonista ja tasa-arvoista. Lopussa Heinlein heittää peliin aika pahan Deus Ex Machinan. Heh heh...

Sopeutumaton on yhden perkeleen heikon idean kokoinen lässynlässy, jota ilman maailma olisi niin paljon parempi paikka. Että ihan matemaattinen laskunero ja kaikkea! Hellanlettas sentään!

Turha.

Jukka Halme


Kaikkiruokaisen mielestä tämä on oikein hyvä kirja, lisätietoja Kaikkiruokaisen päiväkirjasta - 25. lokakuuta 2000.


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun