Harmin tiellä(Ennen julkaisematon)
Colin Greenland: Harmin tiellä (Harm's Way, 1993), Loki-kirjat on satsannut paljon uusimpaan sf/fantasiakirjaansa, eikä uskoakseni turhaan. Heti ulkoasu on harvinaisen tyydyttävä. Kannen hillitty väritys ja harmoninen, mutta rikkaita yksityiskohtia sisältävä kuvakooste (mutta oudoimmatkin yksityiskohdat todella löytyvät kirjan sivuilta!) tyydyttää jo katsoessa. Koko ja muoto on miellyttävän tasapainoinen, sopii mukavasti käteen ja tuo mieleen viime vuosisadan herrasmiehen taskuun sopivat romaanit, nykyajan taskukirjan edeltäjät. 1800-luvun sävy jatkuu, kun alkaa ensin selailla ja sitten lukea kirjaa. Alun sisällysluettelo jo hemmottelee lukijaa. Luvuilla on nimet, jotka kiihottavat uteliaisuutta ja vastaavat sisältöä pajastamatta kuitenkaan juonen odottamattomia käänteitä. Kirjoittaja käyttää lempeästi mukailtua viime vuosisadan tyyliä runsailla viitteillään tuleviin tapahtumiin (jotka kuitenkin lopulta yllättävät) ja useine Rakkaan Lukijan puhutteluineen. Leena Peltosen käännös toistaa uskollisesti kirjan sävyä. Pitkät, polveilevat virkkeet ovat kääntyneet suomenkielelle rikkaasti, selkeästi ja korvia hivelevällä rytmillä. Kaiken tämän tasapainoisen kauneuden aihe, itse tarina ja sen miljöö tuovat esiin lähes psykedeelisen maailman, jossa kieppuvat vinhassa pyörteessä (mutta koskaan menettämättä selkeyttään ja lopullista päämääräänsä, jonne Rakasta Lukijaa johdatetaan ja lopuksi loppunäytöksessä lasketaan rannalle rauhoittumaan kuin Edgar Allan Poen "Pyörteen" viskelemä merimies kotitakkansa lämpöön) planeettojen välillä purjehtivat (todella purjehtivat) alukset, faunit, enkelit (jotka asuvat Marsissa eivätkä ole lainkaan sellaisia kuin luulisi), Maata kiertävät avaruustelakat ja Kuun tukikohdat, jotka myöskään eivät ole sitä mitä kuvittelisi; raakoja murhia, rautaleukaisia miehiä, kadonneita lapsia, mystisiä sormuksia, jotka johdattavat tuntemattoman perijättären jäljille, robotteja, salamurhaajia, strutsifarmeja, nuorallatanssijoita, tulivirtoja Jupiterin kuissa ja matkustavia näyttelijättäriä. Ja paljon, paljon muuta. Loki-kirjan etulehti kysyy: "Entä, jos Dickens olisi kirjoittanut avaruusoopperan?" Yhtä hyvin voisi kysyä: "Entä jos Neal Stephenson olisi kirjoittanut viime vuosisadalla?" Jos kirjaa on verrattava johonkin, lähinnä tuee mieleeni Kim Stanley Robinsonin Memory of Whiteness. Joka tapauksessa, Rakkaat Lukijat, tässä on jännittävä, mukaansa tempaava, erikoinen kirja, joka samalla on tasapainoinen, rikas ja täyteläisen, viipyvän jälkimaun jättävä kuin korkean luokan burgundinviini. Ja käsissä pideltynä tyynnyttävä kuin japanilainen netsuke-kivi. Eija Elo
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
