Bill - Linnunradan sankari

(Aikakoneesta 4/1995)

"Loilaajat on ainoa alkeellista tasoa ylemmäs noussut epäinhimillinen rotu, joka on löydetty koko linnunradalta, joten luonnollisesti meidän on pakko hävittää heidät sukupuuttoon". Näin sanotaan romaanin sivulla 18 ja siihen tiivistyy tämän kirjan suurin idea ja huomattava osa ihmiskunnan ajattelun historiasta, mikä on varmasti myös sen tulevaisuus. Tämän ideologian vuoksi Bill, tavallinen maatalousplaneetan lannoituskoneen käyttäjä, joutuu värvätyksi galaktiseen armeijaan. Ura alkaa avaruusaluksen alimman tason sulakkeenvaihtajana. Siitä eteenpäin seikkailut muuttuvat yhä vain hurjemmiksi ja suuremmiksi.

Kuten huumori-scifissä yleensäkin, tässäkin kirjassa juoni on melko yhdentekevä. Epäilen jopa, että Harrison ei ole sitä paljoakaan miettinyt etukäteen. Bill koikkelehtii omituisten ihmisten, outojen sattumien ja kummallisten tapahtumien pyörteessä, ja kun hän selviää yhdestä sellaisesta, hän joutuu heti seuraavaan. Mikäli tyylilaji ei olisi huumori, lukija hyppäisi monta kertaa seisomaan ja huutaisi "vähän liian paksua" tai "hieman liian keinotekoista ja väkinäistä, Harry hyvä".

Edellinen ei ollut tarkoitettu suureksikaan moitteeksi. Olen vain iloinen, että yksi huumori-scifin suurimmista klassikoista on nyt saatu suomeksi, ja että Like julkaisee vielä vaikka kuinka monta Bill-kirjaa. Bill - Linnunradan sankari on genrensä perusteos, jota jotakuinkin kaikki scifi-humoristit hänen jälkeensä ovat matkineet, varioineet tai parodioneet (kyllä parodiaakin voi parodioida). Lyön vasemman kivekseni vetoa siitä, että myös Douglas Adams linnunradankäsikirjoineen on lukenut tämän, ihastunut ajatukseen ja tehnyt sitten oman, hieman älyllisemmän version samasta "Linnunrataa ristiinrastiin tekosyyllä millä hyvänsä" -ideasta.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan mutta aika on syönyt Linnunradan sankaria. Kirjan ilmestymisvuonna 1965 oltiin huomattavasti lähempänä scifin pulp-aikaa kuin nykyään. Silloin avaruussodat, sotilaat, militarismi, vieraiden planeettojen hirviöt ja Maan asukkaiden avaruusimperialismi olivat science fictionin jokapäiväistä leipää. Nyt on toisin, scifi on aikuistunut.

Vaikka lukumieltymyksistämme huolimatta yhä tunnemme tuon ajan kliseet ja maneerit, Bill - Linnunradan sankari on menettänyt paljon parodiahampaistaan. Nykylukijalle kirja on enemmänkin silkkaa komediaa, ja siksi eräs huumorin tasoista madaltuu väkisinkin. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö Billin seikkailut yhä huvittaisi. Mutta mitä perinnetietoisempi lukija on, sitä hauskemman lukukokemuksen hänellä lupaan.

Kirjan ilmestymisvuonna myös sanat "Vietman" ja "sota" olivat usein ihmisten huulilla. Siksi Bill - Linnunradan sankari voidaan nähdä helposti myös piruiluna oman aikansa yleiselle sotahulluudelle ja militarismille. 1995 asiat ovat kuitenkin toisin. Suomessa ainakin.

Arvi Tammisen suomennus tökkii ainakin nimissään. En ole lukenut alkuperäistä kirjaa mutta esim. vihollisrodun nimi "loilaajat" ei koskaan auennut. Onko siinä jokin vitsi? Samoin Billin kumppanien nimet, kuten Aatu Avulias, Skeida Brown ja Kuolonkaiho, tuntuvat jotenkin keinotekoisilta, nuorisokirjamaisen ilmeisiltä.

Montaakaan ääneennaurua Bill ei saanut aikaan. Uskokaa tai älkää, mutta yksinkertaisuudessaan tuo on varsin hyvä huumorikirjan arvostelumittari. Bill - Linnunradan sankari on miellyttävää ja kevyttä kenttälukemista. Klassikkoindeksiinsä nähden ainakin minulle kuitenkin pienoinen pettymys.

Marko Ahonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute