|
Pehmustettu selli ja muita kauhun paikkoja(Aikakoneesta 1-2/1994-95)Takaisin arvosteluhakemistoon Robert Bloch: Pehmustettu selli ja muita kauhun paikkoja, Viime syksynä kuollut Robert Bloch on aina ollut yksi suurista novellistisuosikeistani ja niinpä odotin tätä Markku Sadelehdon toimittamaa kokoelmaa mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Nyt, luettuani sen läpi ja suosikkijuttuni useampaankin kertaan, olen kohtalaisen tyytyväinen. Mukana on joitakin novelleja, jotka olisi ollut parempi jättää pois. Esimerkiksi kokoelman ensimmäisestä jutusta, "Mustasta lootuksesta" vuodelta 1935, näkyvät aivan liian selvästi läpi nuoren kirjailijan esikuvat, tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin Lordi Dunsany ja Clark Ashton Smith ja edellinen, kuten Sadelehtokin esipuheessaan mainitsee, H.P. Lovecraftin varhaisten Dunsany-plagiaattien välittämänä. Tämä heikko novelli on ainoa kirjaan sisältyvä näyte Blochin varhaistuotannosta ja paljon parempia nuoruudentöitä löytyy 1960-luvulla julkaistusta pienestä kokoelmasta Kauhu-7, joka valitettavasti on melkoisen harvinainen. Mutta paljon kiinnostavampaa seuraa. Esimerkkinä nimeäisin vaikkapa tarinan "Suurkeräilijä" (1951), joka on Edgar Allan Poen hengessä kirjoitettu kertomus bibliomaanista, joka keräilee Poen teoksia ja kaikkea hänen liittyvää memorabiliaa. On valitettavaa että novellin alkuperäistä otsikkoa "The Man Who Collected Poe" ei ole mahdollista suomentaa niin, että alkukielen kaikki vivahteet ja merkitykset tulisivat julki. Muita erityisiä suosikkejani ovat oikeastaan aika epäuskottava mutta tehokas "Kirkuvat ihmiset" (The Screaming People) vuodelta 1959, "Julietten leikkikalu" (A Toy for Juliette) Harlan Ellisonin Dangerous Visions -antologiasta vuodelta 1967, joskin tässä tapauksessa tarinan kiinnostavuuteen vaikuttavat muistoni sen jatko-osasta, Ellisonin novellista "The Prowler in the City at the Edge of the World", sekä todella kammottava "Apinajuttu" (The Animal Fair, 1971). Blochia voisi kutsua viimeiseksi suureksi pulp-novellistiksi, sillä hänen laaja tuotantonsa ulottuu vuodesta 1934, jolloin viihdelukemistolehdet olivat Yhdysvalloissa vielä kukoistuksessaan, aina tälle vuosikymmenelle asti. Tuorein Sadelehdon valinnoista on "Jugoslaavit" (The Yougoslaves, 1986), osoitus siitä, että vanha mestari oli vielä 50- vuotistaiteilijajuhlansa jälkeenkin parhaissa voimissaan. Valitettavaa vain, että tässäkään tapauksessa ei tarinan nimeä voi todella suomentaa. Joo, kaiken kaikkiaan nämä novellit ovat viihdyttäviä, miellyttävällä tavalla vanhahtavia ja oikeastaan ajoittain aika naiiveja. En ole varma tekevätkö ne vaikutusta Clive Barkerin ja Joe Lansdalen sukupolveen mutta minä olen iloinen siitä, että niitä on taas pitkän tauon jälkeen saatu suomalaisten lukijoiden ulottuville. Mahtaisiko Blochin laajasta tuotannosta syntyä vielä lisääkin kokoelmia? Juhani Hinkkanen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
