Pelaaja

(Aikakoneesta 1-2/1994-95)

Iain Banks on perinteisen tieteiskirjallisuuden suuria toivoja. Hän kirjoittaa avaruusoopperan ja galaktisten imperiumien traditiossa mutta luo tältä pohjalta jotain, jos ei nyt aivan uutta, niin ainakin uudenlaista. Banksin sf-romaanien tapahtunaympäristö on Kulttuuri, kautta galaksin levittäytynyt yhteiskunta, joka käytännössä on utopia , yhteiskunta, jossa ei ole valtarakenteita, ei valtioita eikä puutetta, ja jossa ihmiset elävät käytännöllisesti katsoen symbioosissa älykkäiden koneiden kanssa. Voisi luulla, ettei tällainen yhteiskuntamalli tarjoa riittäviä mahdollisuuksia vähänkään mielenkiintoiselle romaanille mutta Banks on kiertänyt ongelman asettamalla Kultuurin kerran toisensa perään vastakkain jonkun ulkopuolisen tieteiskirjallisessa mielessä perinteisemmän yhteisön kanssa.

Näin tässäkin tapauksessa. Kirjan päähenkilö, pelaaja, lähes kaikkien pelien mestari Gorgeh, lähetetään lähigalaksissa, ilmeisesti Magalhaesin pilvessä, kohdattuun Azadin Imperiumiin, jonka yhteiskuntarakenteen pohjana on monimutkainen peli, Azad. Imperiumi on väkivaltainen, militaristinen ja laajentumishaluinen ja Peli pitkälti säätelee yhteiskunnan toimintaa ja menestyminen siinä yhteiskunnallista asemaa ja liikkuvuutta. Gurgehin tehtävänä on Kulttuurin lähettiläänä oppia Azad niin hyvin kuin käytettävissä olevana muutaman vuoden aikana on mahdollista, jotta Kulttuuri voisi sen kautta entistä paremmin oppia ymmärtämään Imperiumia ja sen toimintatapoja. Gurgeh edistyy pelissä paremmin kuin kukaan, edes hän itse, olisi etukäteen uskonut ja päätyy keisarin itsensä vastapeluriksi loppupeliin, joka pelataan planeetta Echronedalilla sen säännöllisin väliajoin tuhoavan tulimyrskyn aikana.

Pelaaja ja varsinkin sen loppukohtaukset ovat vaikuttavinta uutta tieteiskirjallisuutta, jota pitkään aikaan olen lukenut. Banks on kirjoittajana lähes virtuoosi ja juonenkuljettajana erinomainen, ja nämä taidot avaruusoopperataustalla ovat kombinaatio, joka on todella minulle mieleinen. Pelaaja on romaanina staattisempi kuin edeltäjänsä Muista Flebasta ja askeettisemmin kerrottu mutta toisaalta jotenkin paremmin koossapysyvä ja lukijaystävällisempi. Se on ehdottomasti yksi viime vuoden kiintoisimmista sf-suomennoksista, joskin käännöksessä oli ajoittain havaittavissa pientä horjuvuutta, ja sopii toivoa, että seuraavia Kulttuuri-kirjoja ei tarvitse liian pitkään odottaa. Kiitoksia, Loki-kirjat.

Juhani Hinkkanen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute