Viimeinen kiitoshymni

(Aikakoneesta 1-2/1994-95)

Tässä on vihdoin ja viimein pitkään toivottu uusi painos WSOY:n alunperin 1962 julkaisemasta vuonna 1961 Hugo-palkinnon saaneesta romaanista (ja vihdoin ja viimein myös arvostelu siitä). Viimeinen kiitoshymni on jo pitkään ollut melkoisen legendaarinen harvinaisuus, sillä se oli ilmestyessään ja pitkään sen jälkeenkin lähes ainoa suomennettu näyte tuolloin modernista amerikkalaisesta tieteiskirjallisuudesta, eikä 1950- luvun ja 1960-luvun alun klassikoita kauhean paljoa sen jälkeenkään ole saatavillemme tullut. Walter Miller itse kirjoitti kaiken kaikkiaan vain muutamia kymmeniä novelleja, joista muutamia on eri tahoilla suomennettu, sekä tämän romaanin, kaikki 1950-luvulla.

Kyseessä on varoitusromaani ydintuhon jälkeisestä maailmasta eikä se välttämättä enää tee nykylukijaan samaa vaikutusta kuin se teki ilmestymisensä aikoihin, semminkin kun nykytietämyksen valossa täysimittaisen ydinsodan ja sitä mahdollisesti seuraavan ydintalven jäljiltä tuskin mitkään korkeammat elämänmuodot selviäisivät. Romaani puolustaa kuitenkin yhä paikkaansa kuvauksena siitä miten inhimillinen tieto ja kulttuuri saattaa säilyä vaikeidenkin olosuhteiden yli, vaikka vain aivan harvojen vaalimana, ja toisaalta myös siitä miten vaikeaa ihmisen on oppia menneisyydestään ja välttyä toistamasta entisiä virheitä uusissa sukupolvissa, asia, josta näemme ja kuulemme esimerkkejä harva se päivä uutisissa ja sanomalehdissä. Viimeinen kiitoshymni kuuluu siis ehdottomasti kenen tahansa tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneen peruskirjastoon.

Juhani Hinkkanen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute