Tarpeellista tavaraa(Aikakoneesta 2/1992)Takaisin arvosteluhakemistoon Stephen King: Tarpeellista tavaraa
(Needful Things, 1991) Katselinpa tässä päivänä muutamana science fiction ja fantasialehti Aikakoneen kirjapalstaa ja totesin sen koostuvan enimmäkseen kauhukirjojen arvosteluista. Olin juuri despootin valtuuksillani nuijimassa päätöstä, että tästedes kauhukirjat kuitataan parilla lauseella jos ollenkaan, kun sitten luin tämän Kingin uusimman (jos se nyt tämän lehden ilmestyessä enää on uusin) tiiliskiven Tarpeellista tavaraa ja totesin, ettei tätä ainakaan voi ohittaa olankohautuksella. Kirja on nimittäin todella hyvä. Urhea kustannustoimittaja olisi editoinut siitä parilla punakynän raapaisulla suorastaan loistavan; enkä tarkoita tällä kauhukirjana, vaan romaanina ylimalkaan. King näyttää varttuvan voimassa, viisaudessa ja volyymissä amerikkalaisen elämänmenon kuvaajaksi, joka voisi hyvinkin kirjoittaa samassa sarjassa Irwingin, Updiken, Delillon ja aikaisemminkin mainitsemani Capoten kanssa. Teoksen pari varsinaisen sisällön kannalta tarpeetonta kauhuelementeillä mäiskyttelevää kohtausta, nimittäin irti päässeen hämähäkin paisuminen jättiläiskokoiseksi ja Leland Gauntin metamorfoosi, on epäilemättä päälleliimattu tyydyttämään Kingin vakituisen lukijakunnan odotuksia, mutta samalla Tarpeellista tavaraa suotta rajautuu vain juuri tuon lukijakunnan genrekirjaksi. Castle Rockin pikkukaupunkiin, jonka muuten täytyy olla melkoinen anomalia Yhdysvaltainkin väkivaltaisten kuolemien tilastossa, ilmaantuu puoti jossa jokainen kaupunkilainen voi solmia herra Gauntin kanssa salaisimpia tarpeitaan vastaavasta tavarasta. Tuo tavara voi olla mitä merkillisintä rompetta, ketunhäntä, pala kivettynyttä puuta Pyhästä Maasta, Elviksen aurinkolasit, ja ulkopuolisten silmiin se näyttää pahaiselta roskalta, mutta ostajalleen se näyttäytyy vastaisen onnen ehdottomana edellytyksenä niin, että hän sen saadakseen suostuu herra Gauntin outoon ehtoon, tekemään pienen kepposen jollekin lähimmäiselleen. Demoninen riidankylväjä herra Gaunt tietää yliluonnollisen hyvin itse kunkin arat kohdat, konfliktit paisuvat ja peli kovenee, ja ei aikaakaan niin koko kaupunki on kaoottisen sisällissodan tilassa. Tavarafetisismi, kytevät kaunat ja synkeät salaisuudet ovat rakennusaineksina tässä väkivaltacrescendossa, joka kirveineen, haulikoineen ja dynamiitteineenkin on merkillisen inhimillinen ja myötätuntoinen, ja osoittaa taas kerran että King tosiaan ymmärtää niitä ihmisiä, joista kirjoittaa. En ole mikään vannoutunut King-fan, mutta täytyy myöntää, että tällä ominaisuudellaan hän erottuu edukseen yleensä niin elämälle vieraasta kauhutarjonnasta. Ettei vain siinä suorastaan olisi hänen megasuosionsa salaisuus. Ilkka Rekiahon vivahteikasta ja elävää suomennosta on ilo lukea. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |