Velhojen taistelu

(Aikakoneesta 3/1992)

David Eddings: Velhojen taistelu. Belgarionin taru 3. (Magician's Gambit, 1983)
Karisto, 1992, sidottu, 376 s.
Suom. Tarmo Haarala, päällys Laurence Schwinger.

Taas on aika kehua Eddingsin mainiota fantasiasarjaa. Tarina on ehtinyt kolmanteen osaansa ja alkaa vähitellen lähestyä isoa loppurytinäänsä. Nyt varmaan jo tomppeleinkin lukija tietää, mihin juttu on johtamassa. Itse asiassa se on niin ilmeistä, että alkaa herätä kaihertava epäilys siitä, voiko juttu tosiaan päättyä niin ilmeisellä tavalla. Miettikää nyt ensi syksyyn (toim. huom: siis syksyyn 1992) asti sitä te, jotka ette vielä tiedä, ha-haa.

Eddings ei ehkä ole ainoa, joka on onnistunut yhdistäinään herseän huumorin high fantasyn parhaisiin perinteisiin, mutta kyllä hän varmasti sympaattisin on. Omalla fantasiakirjallisuuden ranking-listallani Belgariad kisaa menestyksekkäästi sijoista 3 - 5 , ja sen ylemmäksi ei kenenkään tavallisen kuolevaisen kirjoittama teos voikaan kiivetä (J.R.R. Tolkien ja T.H. White ovat ne kaksi, jos joku ei vielä tiennyt).

Niinkuin niin monen trilogian toinen osa on sen parasta antia, tämän viisiosaisen teoksen kolmas osa, Velhojen taistelu, edustaa sen jonkinlaista kerrannallis-laadullista huippukohtaa. Niin toiminnallisesti kuin inhimillisen huumorinkin kannalta nyt eletään tarinan hippeimpiä hetkiä. Katsokaa nyt vaikka Garionin kivenvyörytysharjoituksia tai Silkin ja BrilIin lopullista kohtaamista. Vahinko vain, että teksti käännöksessä menettää väistämättömästi jotakin. Haarala (vaikka hänellä onkin onneton tapa upottaa sana 'kuule' harva se repliikkiin ja olla erottamatta puhutteluja pilkulla) on varmaan parhaansa tehnyt mutta on asioita, jotka nyt kerta kaikkiaan vain eivät käänny. Verratkaa nyt vaikka tätäkin Garionin velhoiluharjoitusta:

Garion put his hands out in front of him and straightened his arms. "Push", he commanded. He felt the surge and the roaring.
With resounding thud, the rock teetered and then rolled back smoothly to where it had been the morning before. Garion suddenly felt bruised all over, and he sank to his knees in exhaustion.
"Push?" Belgarath said incredulously.
"You said to say push."
"I said push. I didn't say to say push."
"It went over, What difference does it make what word I used?"
"It's a question of style," the old man said with pained look. "Push sounds so - so babyish."
Weakly, Garion began to laugh. (s. 134)

Suomennokseen:

Garion kohotti kätensä eteensä ja oikaisi käsivartensa. - Työnnä, hän käski. Hän tunsi hyrskähdyksen ja kuuli jyrinän.
Kivi huojahti kaikuvasti jysähtäen ja vieri sitten takaisin paikkaan, jossa se oli levännyt edellisaamuna. Garionista tuntui äkkiä kuin hän olisi ollut yltyleensä mustelmilla, ja hän vajosi uupuneena polvilleen.
- Työnnä? Belgarath sanoi epäuskoisena.
- Sinä käskit minun sanoa niin.
- Minä käskin sinun työntää enkä sanoa niin.
- Se kääntyi ympäri. Mitä väliä sillä on mitä sanaa minä käytin?
- Se on tyylikysymys, vanhus sanoi kiusaantuneena. - Työnnä kuulostaa niin - niin lapselliselta.
Garion alkoi nauraa uupuneesti. (s. 165)

Kannattaa siis opiskella sen verran englantia, että pystyy nauttimaan fantasian tähtihetkistä alkukielellä. Se on itse asiassa skunkkimaisesti sanottu, kun kerrankin suomalainen kustantaja osoittaa niin hyvää alan ymmärrystä, että ottaa suomennosohjelmaansa näin rakastettavan ja laadukkaan teoksen. Tuhannet kiitokset Karistolle. Ehkä me vielä näemme senkin päivän, jona Whiten The Once and Future King ilmestyy suomennettuna. Kai moinen toive on silkkaa fantasiaa, mutta toivo elää

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute