Punahirven tytär(Aikakoneesta 2/1992)Takaisin arvosteluhakemistoon Joan Wolfe: Punahirven tytär
(Daughter of the Red Deer, 1991) Tartuin Punahirven tyttäreen aika pensein mielin, koska se kuulosti takakansitekstissään pahimmanlaatuiselta akkainromaanilta, mutta kesämökillä ei paljon muutakaan luettavaa ollut ja paleofiktio on sentään lajina kohtalaisen kiintoisa. Suuri ja iloinen oli yllätykseni, kun totesin käsissäni olevan harvinaisen tervehenkisen analyysin sukupuolten rooleista. Toivottavasti mahdollisimman moni nainen tulee samalla tavalla kuin minä takakannen harhauttamaksi ja lukee tämän kirjan. Kirja nimittäin tevaisee napakasti vyön alle niitä feministejä, jotka 'naistutkimuksillaan' todistelevat ihmiskunnan muinaishistoriassa vallinneen onnellisen ja väkivallattoman matriarkaatin vaivautumatta koskaan pohtimaan, miksi tämä ah niin erinomainen yhteiskuntajärjestys kuitenkin kärsi tappion. Kirjailijatar Joan Wolfe ei kuitenkaan ole vihamielinen omaa sukupuoltaan kohtaan. Hän ei piirrä reippaista tyttösistään mitään vallanhimoisten femakoiden tai inisevien alistujien irvikuvia, vaan todistaa vastaansanomattomasti, että nainen luonteeseen ja lahjakkuuksiin katsomatta voi olla onnellinen ja tyytyväinen vain oikean miehen vaimona ja tämän poikien äitinä. Punahirven tytär alkaa tilanteesta, jossa patriarkaalisen Hevosen heimon nuoret miehet tulevat ryöstämään Punahirven heimon matriarkaatissa varttuneet tytöt kesken talvitulien juhlan valmistelujen. Miesten motiivina totinen tarve suuren osan Hevosen heimon naisista kuoltua ja heimon tulevaisuuden jouduttua vaakalaudalle. Siepattujen naisten joukossa on Punahirven heimon johtajattaren tytär Alin, josta on ollut määrä tulla heimon seuraava 'emäntä'. Hän saa miesten kanssa aikaan sopimuksen, että tytöt jaetaan miehille vasta usean kuukauden kuluttua kevättulien juhlassa. Ajatuksena on voittaa aikaa, koska heidän oma heimonsa tulisi vaatimaan tyttöjä takaisin, kun kevään tulo mahdollistaisi matkanteon. Ajatuksessa on vain se virhe, että talven kuluessa tytöt ehtivät tutustua ja rakastua sieppaajiinsa, ja sitä paitsi 'pelastajat' saapuvat niin myöhään kevättulien juhlan jälkeen, että useat tytöistä ovat jo tulleet raskaaksi. Alin saarnaa kaiken talvea feminismiään kyllästymiseen asti, mutta kun hänen päähänsä taottu oppi kohtaa nuorten miesten johtajan Marin loogisen älyn ja voimakkaan tahdon, hän joutuu perääntymään ja myöntymään vähitellen joka asiassa, ja loppujen lopuksi rakastuu mieheen niin, että luopuu syntyperänsä suomasta vallasta ja johtajuudesta tunteidensa takia. Joan Wolfen kirja sisältää pääjuonensa ohella monta pientä yksityiskohtaa, jotka kaikki laillaan vahvistavat sen sanomaa. Hevosen heimo ei millään lailla ryhdy 'alistamaan' tyttöjä, vaan antaa heille paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään kuin heillä oli omassa heimossaan. Esimerkiksi kuvaamataidollisesti lahjakas tyttö otetaan heti mukaan opettelevien piirtäjien ryhmään, kun hänen omassa heimossaan ei kuvaamataidetta ole sukupolviin edes tunnettu. Onko tässä piirtäjätytössä nähtävissä Joan Wolfen hienovarainen kannanotto siihen, miksi naisia on maailman kulttuurihistoriassa niin vähän? Kysymyksessä ei ole järjestelmällinen sorto; jos vain lahjat riittävät, niin ura kyllä urkenee. - Vastaavasti Alinin äidissä on piirretty armoton, mutta vaikuttava kuva naisesta, jonka vallanhimo vieraannuttanut tunne-elämästään niin, ettei hän ole suostunut sitoutumaan kehenkään mieheen. Sitäkin, josta itse myöntää pitäneensä, hän luonnehtii 'vaaralliseksi', ja hän on antanut kaikki poikalapsensa muiden kasvatettavaksi. Kun sitten Mar ilmaantuu hänen tyttäreensä kohdistamiensa toiveiden tielle, hän täysin häikäilemättömästi ryhtyy toimiin raivatakseen tämän tieltä, tyttärensä onnen hinnallakin. - Tätä taustaa vasten on mahdollista ajatella myös sellaista tulkintaa, että Alinin järjenvastaiselta näyttävä toiminta Hevosen heimon keskuudessa onkin ollut vaistomaista pyrkimystä irrottautua äitinsä pakkovallasta, joka tulisi ennenpitkää pakottamaan hänet samanlaiseen, pohjimmiltaan tunnevoittoisen ja terveesti miestä kaipaavan naisellisuutensa kannalta luonnottomaan elämään. Varmasti useita menestyneitä rakkausromaaneja kirjoittanut Joan Wolfe on asiantuntija siinä, mitä nainen pohjimmiltaan tarvitsee ja kaipaa. Aki Bärman
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |