|
Kasvatti(Aikakoneesta 3/1992)Takaisin arvosteluhakemistoon Arkadi & Boris Strugatski: Kasvatti (Malys, 1971), Maan ja maan ulkopuolisten elämänmuotojen ja sivilisaatioiden välinen kontaksti on aina kiinnostanut Strugatskin veljeksiä: romaanissa Stalker, Huviretki tienpientareelle (1972) ulkoavaruuden olioisden vierailu on jättänyt jälkeensä Vyöhykkeen, jonka arvoituksia ihminen yrittää ratkaista. Romaanissa Miljoona vuotta ennen maailmanloppua (1976-77) tuntemattomaksi jäänyt voima sekaantuu Maan asioihin ja keskeyttää tutkimushankkeita, jotka ovat lähestymässä käänteentekeviä tuloksia. Näissä teoksissa kontaktin osapuolet voivat vain arvuutella toistensa aivoituksia ja välistä ajatus kontaktista jää hypoteettiseksi. Pienoisromaanissa Kasvatti (1971) kontakti on varmemmalla pohjalla, koska eri osapuolilla on välittäjä, Poika, kuin ihmeen kaupalla hengissä säilynyt ja vieraan elämänmuodon uuteen ympäristöön sopeuttama "susilapsi". Vaikka tutkimusryhmällä onkin informanttinaan kyseinen "väli-ihminen", tilanne ei suinkaan ole tällä ratkaistu. Kahden sivilisaation rajalla liikkuva välittäjä on ollut avainasemassa pahaisella Telluksellamme, kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ja siirtomaaherrat loivat ensi kosketuksen uuden maailman intiaaneihin. Sekä Kolumbus että Cortez tarvitsivat tulkkeja, joiden asema oli nurinkurinen: tulkit olivat väistämättä kahden kielen ja sivilisaation ristipaineessa. On täysin loogista, että Strugatskien Poika tuntee halua "jakautua kahtia" ja "pelkää repeävänsä". Strugatskeilla kontaktin ehdot ja mahdollisuudet ovat suurennuslasin alla. Kun teoksessa otetaan kaskunomaisesti esille mahdollisuus skitsoidien sopivuudesta ihmisjärjelle käsittämättömän elämänmuodon kohtaamisessa, tämä ennakoi myöhempää keskustelua järjen tutkimuksesta yhteenoton perimmäisenä tavoitteena. Tutkimusryhmän skeptikko laukoo, että todellisuudessa meitä kiinnostaa vain oman järkemme ongelma eli olemme kiinnostuneita ennen muuta itsestämme, kun taas idealisti haluaa viedä Maan avaruuteen ja sen mukana Maan normit ja moraalin. Ei ole sattuma, että Strugatskit turvautuvat peili-metaforaan kuvatessaan Tellukseen kiinnittyneen ihmisen suhdetta ulkoavaruuden maailmoihin. Mieleen palautuu Stanislaw Lemin Solariksesta (1961) löytyvä lausahdus: "Emmme me tarvitse toisia maailmoja. Tarvitsemme peilejä." Romaanissa on paljon muutakin Solarista muistuttavaa: unet, menneisyyden äänet konkretisoituneena nykyhetkessä, kerronnan verkkainen tempo, pohdiskeleva sävy. Ja järjen ja tunteen yhteentörmäys, joka kulminoituu hetkeen, jolloin yhteys vieraaseen sivilisaatioon on sekunnin murto-osan päässä. Yhteyden katkaiseminen on tietoinen, henkilökohtainen valinta. Pojan ohella tutkimusryhmän toiminnalla ja hierarkialla on teoksessa oma mielenkiintonsa. Näemme kuinka tiukka, omissa maailmoissaan elävä tutkimusryhmä joutuu antamaan periksi tieteellisessä työssään, kuinka ryhmän päällikkö tasoittelee ja sovittelee, kuinka yksi miehistöön kuuluva toimii harkitusti ryhmän kollektiivisia päämääriä vastaan, kuinka toinen, kokematon keltanokka vasta etsii tiedollisen ja emotionaalisen käyttäytymisensä perusteita. Mutta juuri tämä (anti)sankari, kyberteknikko Stas Popov päättää kirjan:
Lopetuksessa näemme varovaista optimismia. Ehkä kontakti voi olla vain henkilökohtainen, tai kenties sen on aina käynnistyttävä henkilökohtaisella tasoll. Jo 50-luvun loppuun mennessä kirkasotsainen optimismi alkoi saada säröjä Strugatskien tuotannossa, teoksiin tuli jatkossa ironiaa ja usko parempaan tulevaisuuteen ja skeptisismi joutuivat yhä uudelleen ristikkäisvalaistukseen. Kun Kasvatissa viitataan ajatukseen "galaktisesta ihmisestä", tämä on pakko lukea ironisesti 90-luvun näkökulmasta, jolloin emme enää tiedä, mitä on olla "venäläinen" tai "eurooppalainen".
Matti Savolainen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
